Paluu opiskelijaksi

Oon melkein koko kesän miettinyt mitä teen koulun suhteen..jatkanko vaiko en, vaikka jo talvella olin varma palaavani syksyllä kouluun. Silti sitä on punninnut asiaa ja miettinyt eri mahdollisuuksia ja mikä olisi parasta minun ja meidän perheen kannalta. Päädyin siihen,että opiskelun on aika jatkua ja ensi kuussa menen taas koulun penkille niin ehkä joskus sitten valmistun ja saan sen ekan ammatin. Siitä en tiedä oliko ratkaisu perheemme kannalta paras ajatellen taloudellista tilannetta, koska J aloittaa myös opiskelut syksyllä oppisopimuksella. Eihän tuolla opiskelulla rikastu, mutta töitä on tulevaisuudessa ehken helpommin saatavana. Mietin myös kuinka voin laittaa noin pienen pojan hoitoon joka päivä, vaikka onhan sitä pienempiäkin lapsia hoitoon laitettu ja sen takia meinasin skipata nyttenkin koko kouluun menon, mutta pohdin asiaa ja sujuisiko se hoitoon laittaminen sen paremmin sittenkään kun lapsi on 3vuotias..en oikein usko. Ja parempi se on,että Joel näkee muitakin lapsia ja saa leikkiä muidenkin kanssa ei ehkä kouluiässäkään niin paljoa ujostele kun on tottunut leikkimään pienestä muidenkin kanssa.

Tuntuu ainakin tällä hetkellä,että tein oikean päätöksen ja odotan innolla ,että pääsee opiskelemaan, vaikka ei houkuttele herätä kylläkään joskus klo 05:00-06:00 aamulla, mutta kyllä siihenkin tottuu ja onneksi välillä on lomia. Ja eiköhän me pärjätä. Maanantaina palautan hoitopaikka hakemuksen ja sanon.että mahdollisimman nopeasti tarvitaan se, mutta onneksi ei ole niin vaarallista jos se ei ihan juuri koulun alkamis päivälle kerkeä, koska opo sanoi, että tulen kun se hoitopaikka on. Eli ei kaadu opiskelu heti siihen jos vaikka viikon myöhässä menen.

Sellasta tänne siis..tästä äipästä tulee jälleen kerran opiskelija ja ihanaa kun on saanut asioita selvitettyä niin ei tarvitse enää stressata tuostakaan. Ja taas kerran saan olla onnellinen,että omistan ihanan miehen joka tukee minua tässä päätöksessä, vaikka ei ehkä ole niin paras tilanne aloittaa koulua, mutta silti ymmärtää.

Mites onko siellä kukaan menossa syksyllä taas opiskelemaan? :)

Vesipeto

En taida muistaa yhtäkään kertaa,että Joel ei olisi tykkänyt käydä pesulla. Tai ehkä sairaalassa se ihan eka pesu ei taitanut olla kovin mieluisa, mutta kotona ei ole ollut ongelmia sen suhteen. Pienestä asti on kyllä tyytyväisenä ollut vannassa pestävänä. Toissapäivänä käytettiin poika pesulla ja olisittepa nähneet miten sekaisin poika meni kun näki,että isi otti vannan ja rupesi täyttämään sitä vedellä..voi sitä ilon määrää :)! Olisi pitänyt kuvata, koska pojasta tulee aina ihan hassu kun tajuaa,että nyt pääseekiin pesulle.

Ja tuossa viime viikolla mummo osti Joelille ihka ekan oman uima-altaan ja nyt viime viikoloppuna olikin ensimmäisen testi käytön vuoro. Joel tykkäsi hirmuisesti olla siellä altaassa, vaikka vähän jänskättikin alussa kun ei ole ikinä ollut kuin vannassa eikä meinannut uskaltautua alussa edes roiskimaan vettä, mutta kyllä se siitä helpotti ja toinen innostui kauheasti ja kasteli samalla meidänkin vaatteet(niinkuin aina).

ekaks piti saada käydä tyhjässä altaassa ihmettelemässä "mikä tuo on"

ja oli mukavaa! :)

Nyttenkin on taidettu luvata mahtavaa aurinkoista ja lämmintä säätä koko loppuviikolle joten ehkä viikonloppunakin poitsu saa sydämensä kyllyydestä nauttia omasta altaastaan ja olihan meillä tänäänkin suunnitelmissa täyttää allas,että Joel saa vähän vilvoitella kun sää on aikas lämmin.. ja voi olla,että tämäkin mamma suuntaa rannalle salitreenien jälkeen uimaan tai ainakin hetkeksi ottamaan aurinkoa :)

Tykätäänkö teillä "uida" ? :)

Vauvakuumeilua

Eile illalla oli selailin läppäriltä kuvia Joelista ja jumahdin ihailemaan kuvia joissa meidän murunen oli ihan pienen pieni ja sitten se iski ensimmäistä kertaa synnytyksen jälkeen..nimittäin vauvakuume. Haikea olo tuli kun katsoin niitä kuvia jotka oli otettu sairaalassa ja muistelin hieman niitä aikoja kun oltiin kolmestaan sairaalassa perhehuoneessa ja ihasteltiin vain uutta ihanaa perheenjäsentä!<3

Vielä hetkin sitten minun pieni poika kaikessa rauhassa makoili minun vieressä eikä karannut siitä pois ja muistan niin hyvin ekat hymyt joita olisin voinut tuijottaa ikuisuuden ja jotka sai minut itkemään onnesta. Muistan niin hyvin miten oli alussa vaikea tajuta edes,että se ihanuus joka siinä vierässä köllötteli on oma lapsi jota odoteltiin maailmaan 9 pitkää kuukautta ja vähän ylikin!

Kaunis pieni ihminen. Sä olet ainutlaatuinen. Mitä vastaan tuleekaan, toista sua ei milloinkaan<3

Niin vaan meidän vauvasta on kasvanut iso poika ja taas tajusin sen eilen noita kuvia selaillessani ja pienen pieni vauvakuume pääsi yllättämään. Vaikka synnytys tietysti sattui ja oli vähän tuskaista touhua niin tuli olo,että voi kun saisin kokea sen äkkiä uudestaan, koska se tunne..se ilon,onnellisuuden ja rakkauden tunne minkä tuntee kun oman lapsen saa rinnalle ja kivut unohtuu kyllä heti..niin sanoinkuvaamatonta ja jokainen sen kokenut kyllä tietää mistä puhun. Ja haluan ainakin itse kerran kokea sen uudestaan tai ehkä kaksikin kertaa. Vielä ei ole aika, mutta ehkä se joskus tulee. Ehkä muutaman vuoden päästä. Pitää malttaa odotella, vaikka kyyneleet valui kun kuvia katselin ja tätä kirjoittelin ja muistelin niitä aikoja.

Ja kyllä minä olen iloinen tuosta pienestä miehestä, vaikka ei enää vauva olekaan eikä aina viihdy niin enää äipän vieressä kuin pienempänä. Täydellinen oma pieni poika se on silti ja parasta mitä meille on ikinä tapahtunut, mutta niin se vaan silti välillä naisena aina rupeaa nyyhkyttämään kun ei ole sitä ihan pienen pientä vauvaa enää siinä. Kauan silti menikin ennen kuin tälläinen kuume ekaa kertaa pääsi iskemään ;)

Kauankos teillä muilla mammoilla meni kun ekaa kertaa vauvakuume iski?

Nyt muistan taas miltä tuntuu olla kipeä!

Eilis ilta meni ihan tööttööt fiiliksissä, koska mulla kuume ei tarvitse olla kovinkaan korkea kun sen huomaa jo olotilasta( 38,2 oli lämpöä illalla). Väsytti, lihakset oli kipeät ja kurkku oli niin hemmetin kipeä..tuntui sille kuin olisi niellyt kaktuksen. Huh ihan kamala oli kyllä olo eilen, mutta hyvin nukutun yön jälkeen toistaiseksi olo on aikas hyvä, vaikka kurkku on vielä pienesti pipi. Toivon sydämeni pohjasta,että tuo yksi ilta kuumeisena riitti, koska en ole sellainen ihminen joka vaan tykkää maata sohvalla tekemättä juurikaan mitään. Onneksi minulla on myös ihana mies joka piti minusta huolta ja toi lämmintä mehua(anoppi antoin itse tehtyä mustaherukka mehua eilen meille kotiin,että voin lämmitellä sitä itselleni) kun valitin oloani ja toi vettä kun pyysin ja kävi kaupasta ostamassa karkkia ja mynthoneita, koska pyysin ja hoiti pojan iltapuuron syöttämiset ja muut jutut, koska minä en todellakaan jaksanut tehdä mitään muuta kuin maata sohvalla.

Mutta jotain positiivista tässäkin päivässä on. Annoin anopille sen mun puhelimen,että kun käy kaupungissa tänään niin aikoo gigantissa käyttää sitä ja ne testaa onko vika akussa vai ei? Toivon mukaan niin ei tarvitsisi ostaa uutta kännykkää ihan vielä.

Nyt pitää vaan ottaa ihan iisisti niin ehkä tässä sitte kohta ollaan taas terveenä ja toivon vaan ettei nyt nuo minun kaksi murusta tulis kipeäksi, vaikkakin Joel on jo joitakin päiviä jos yskiskellyt, mutta ei ole ollut kuumeinen. Ja anteeksipyyntöni vielä loppuun kun olen taas laiskotellut tämän blogin kanssa enkä ole pitkiin aikoihin kirjoitellut..jospa silti joku vielä lukisi tätä mun blogia.

blogi vapaa viikonloppu

Me käytiin viikonloppu kyläilyllä siellä siskoni luona ja siellä en aikaani halunnut todellakaan kuluttaa tietokoneen ääressä joten pidin taukoa blogista ja koko tietokoneesta viikonlopun jos ei lasketa yhtä ainutta facebook tarkistusta johon meni aikaa n.2min! Eilenkään en yksinkertaisesti vaan kerennyt koneelle kun käytiin päivällä anopin ja Joelin kanssa kaupungissa pyörähtämässä ja illalla treenailin kotona ja sen jälkeen mentiin vielä futista pelailemaan ja vähän koripalloa siihen päälle joten illalla juuri ennen nukkumaan menoa luin muutaman postauksen ja kone sammuikin. Ja sammuin minäkinmelkeinpä heti sänkyyn päästyäni sen verran väsy oli päivän liikuntasuoristusten jälkeen,että uni maistui paremmin kuin hyvin :) Mutta nytten olen täällä taas teille kirjoittelemassa.

Viikonloppu meni hyvin ja aika nopeasti. Sääkin oli aika lämmin ja jopa J suostui käymään minun kanssa pari kertaa lenkillä. Joel ei vierastanut oikeastaan ollenkaan ja ihmettelin vähän, koska olin varma,että perjantai ilta menee äidin tai iskän sylissä kun uusia naamoja niin paljon, mutta ei vaan Joel oli reipas ja lattialla leikki tyytyväisenä.Siskollani on myös kaksi kissaa ja kaksi koiraa ja Joel kyllä oli hyvin kiinnostunut kissoista ja olisi halunnut kokoajan mennä niitä "hoitamaan", mutta ei voinut oikein päästää kun saattais roikkua ehkä hännässä. Ja koirat ei ihan niin Joelin mieleen ollut, koska meidän pieni pelkäsi toista koiraa joka on ehkä kiltein näkemäni koira eikä tekisi pahaa kellekkään ja on kyllä kaikkien kamu se koira.Se tuli vaan nuoleskelemaan meidän ukkelin jalkoja kun se oli iltamaitoa juomassa minun sylissä niin toinen hirmuisesti säikähti ja itku meinas tulla välillä kun lähellekkään erehtyi koira tulemaan.

Ihanaa oli nähdä molempia kummitytsyjä pitkästä aikaa ja tietysti sitä poitsua myös (joka ei siis ole kummilapsi, mutta siskon molemmat tytöt on kummityttösiä) Ja koko perhettä ylipäätänsä ja seuraavan kerran nähdäänkin varmaan kun meidän minin synttärit on eli ensi kuussa.

Harmittaa niin kovasti kun en ainakaan vielä omista kunnollista kameraa jolla saisin kuvia räpsittyä, koska siskonkin luona olisi ollut niin paljon kaikkea kuvattavaa ja olisin halunnut ne blogiini laittaa myös..joten pakko joskus ehkä ostaa se kamera, vaikka siihen rahaa meneekin. Niin ja se uusi puhelinkin myös ellen sitten käy joku päivä taas kaupungissa katselmassa vaan uuden akun siihen. Eilen kävin kyllä gigantissa, mutta ei ollut puhelin mukana joten ei voinut siellä jo testata onko vika akussa edes joten en ostanut akkua vielä ja käyn joskus uudestaan kännykän kanssa siellä.

Viikonlopuksi reissuun

Melkeinpä koko viikon olen odottanut innoissani tulevaa viikonloppua ja perjantaita,että lähdetään pienelle viikonloppureissulle, vaikka on kotonakin ihanaa olla ihan kolmestaa, mutta ymmärtäähän sen kun harvoin näen minun siskoa perheineen ja siellä on kaksi ihanaa kummitytsyä joita pitäisi kyllä paljon useammin moikkailla. Tuo välimatka vaan on aina vähän esteenä. No huomenna kaikki kolme kuitenkin lähdetään matkaan kun J on päässyt töistä ja käy kotona eka vähän syömässä. Mennään minun isäpuolen kyydillä, vaikka J:llä kyllä on kortti, mutta ainakaan vielä ei omisteta autoa kun ei varsinaisesti tarvita sitä täällä ja siihen menisi taas vaan rahaa ja jos pärjää oikeastaan ilmankin niin miksi hankkia ennen kuin oikeasti paljon tarvitsee. Kuitenkin saadaan kyyti sinne ja takaisin ja minun pikkusisko lähtee mukaan myös sinne.

Ollaan viimeksi käyty siellä viime vuonna kun Joel oli ehkä se kuukauden vanha  joten aikaa on vierähtänyt ihan kiitettävästi. Toisekseen he ovat myymässä sen talon missä asuvat ja sille on jo ostaja joten varmaan muuttavatkin myös lähiaikoina joten pakko vielä siellä talossa päästä käymään viimeistä kertaa..apua minulle itselle tuli jotenkin haikea olo, vaikka ei ole minun koti, mutta se on niin kivan rauhallinen paikka asua ja siellä on monia hyviä muistoja! Onneksi huomenna on jo perjantai :) Toivotaan,että viikonloppuna paistaisi aurinko niinkuin on luvattu niin ehkä voisi vähän grillailla ja olla ulkonakin. Harmittaa,että J:llä on töitä eikä lomaa tiedossa joten ei voida jäädä pidemmäksi aikaa sinne viettämään aikaa, koska minusta se olisi niin huisia. Tiedän,että voisinhan minä sinne pojan kanssa jäädä vähän pidemmäksi aikaa,mutta en taida, koska me aika harvoin joudutaan toisistamme olemaan erossa (viimeksi kun olin sairaalassa ja Joel oli syntynyt) joten en oikein osaa olla yksin.

Pitää nauttia niistä muutamasta päivästä jotka saa viettää heidän kanssaan ja ehkä seuraavan kerran käydää uudessa talossa. Tänään pitää vielä pakkailla tavaroita ja käydä ostamassa niille naperoille jotkut pienet lahjat viemisiksi. Ja toivoa,että sää tosiaan suosisi meitä viikonloppuna!!