Meille ei siis sitä uutta jenkkiä tullut viikonloppuna joten lähdettiin viikonlopuksi minun siskon luokse kummityttöni synttäribailuihin! Ja sängystä sen verran, että oli Juhan vanhemmat tai varmaanki äiti halunnut ostaa meille paremman ja hiukan kalliimman jenkin, mutta sitäkään ei varastossa ollut joten se toimitetaan meille sitten 2viikon sisällä! En malta odottaa sitä uutta sänkyä, koska niin kauan olen tahtonut itsekin jenkkisängyn ostaa, mutta eipä ole ikinä ollut rahaa tai sit jos on ollut niin olen ostanut jotain turhakkeita.
Synttärit meni ihan hyvin..sainpahan taas syödä herkkuja kun oli mansikka täytekakkua ja suklaajuustokakkua ja pizzaa jnejne..Painokin on kai turhan nopeasti laskenut joten ei kai siitä haittaakaan ole jos välillä vähän syö herkkuja..seuraavan kerran sitten meidän poitsun ristiäisissä taas. Oli muutenkin kiva nähdä siskonlapsia ja silleen, mutta vähän harmmillista, koska me ei poitsun kanssa paljoa seurana voitu olla, koska syöttämään piti mennä aina yläkertaan, koska en mä hirveän "yleisön" edessä tahdo imettää :D Aika paljon siis jouduttiin olemaan omissa oloissa ja jotenkin outoo, että mulla oli ikävä omaa kotia ja sitä, että saadaan olla ihan kolmestaan, mutta sekin saattaa johtua siitä, koska Juha joutuu lähtemään ensi maanantaina töihin joten sitten ei ole niin paljoo yhteistä aikaa. Ja kaikilla muilla tuntui siellä olevan flunssaa, mutta onneksipa tuo ei meille ole tarttunut!
Siskollakin kun on kolme lasta niin niistähän lähtee aika paljon ääntä varsinkin siitä vanhimmasta joka juuri lauantaina täytti 3vuotta ja nuorimmasta joka on 3,5kk..niin varmaan sekin vähän häiritsi meidän poikaa kun liikaa meteliä niin ei aina tahtonut viihtyä siellä muiden seurassa niin hyvin kun kotona kuitenkin meillä vähän rauhallisempaa kun kolmestaan ollaan, mutta onpa se hyvä pojankin välillä nähdä muitakin naamoja kun aina vaan isin ja äidin naamat.
Automatka sinne siskolle meni kuitenkin hyvin..vähän nimittäim jännitti kun oli vasta toinen kerta autossa pojalla, että miten mahtaa sujua ja kuinka monesti joutuu pysähtymään syöttämään kun parin tunnin automatka(joskus kun poika vaatii kuitenkin useammin ruokaa) Ei kuitenkaan kertaakaan matkalla itkenyt ja vaatinut ruokaa vaa pikkunen nukkui koko matkan melkein ja jos oli hereillä niin katseli vaan ympärilleen tyytyväisenä. Ja huomasinpa siinä, että meidän turvaistuin rupeaa käymään pieneksi meidän pikkumiehelle enkä todella edes tiedä kun käytettynä saatiin, että mikä maksimi kilomäärä tuossakin turvaistuimessa sitten on. Luulen kuitenkin, että eipä sitä enää kohta käytellä vaan pitää ostaa uusi ihan.
Turvaistuin käy pieneksi ja 50 vaatteet ja 56 suurin osa vaatteista on pitänyt pakata laatikkoon valmiina varastoon vietäväksi voi voi kun poika kasvaa niin nopeasti..ai niin ja ei kohta viitsi edes enää ostella vaippoja missä on 3-6 kg se rajoitus, koska poika kuitenkin on jo vähän päälle 5kg ja nuo tuntuu jo hieman pieniltä, vaikka tietysti niitä vielä voi käyttää, mutta ei kauaa enää. Niin se vaan on jo kohta iso mies tuo eikä äitin pikkuvaavi enää :((
Ainiin ja tähän loppuun vielä, että minun harmikseni tänään soitettiin neuvolasta ja kysyivät voiko jälkitarkastus aikaa viikolla myöhemmäksi siirtää..pakko ei kai olisi ollut, mutta suostuin kuitenkin joten saanpa sitten viikon pidempään odottaa "tuomiota" sieltä. Niin menee siis johonkin marraskuun alkuun kun pääsen käymään salilla kunnolla jos kaikki siis on hyvin tarkastuksessa ja toivon kyllä todella, että ei tarvitse enää sen kauemmin sitten odottaa.
maanantai 30. syyskuuta 2013
perjantai 27. syyskuuta 2013
1kk neuvola
Jep niinkuin otsikosta näkee niin tänään meidän pikkumiehen 1kk neuvolakäynti oli. Poitsu ei sitten taaskaan kyllä yhtään tykännyt olla neuvolassa kun vaunuista otettiin pois kun olisi vielä tahtonut nukkua ja kova nälkäkin iski joten taas jouduin harmikseni imettämään odotustilassa vauvaa, mutta onneksi ei siellä ollut meidän lisäksemme kun joku siivojaa. Muuten en kyllä ns. julkisilla paikoilla imetä jos ei aivan pakko ole.
Eli siis kortista merkintöjä..suluissa edelliset
"Ihana vauva! Hyvästi kasvaa. Iho siisti. Mukavasti katselee ympäristöä. Varhaisrefleksit normaalit." (noin luki tällä kertaa kortissa)
27.9 ( 13.9 )
1kk ( 2vk 2pv )
paino: 5010g ( 4400g )
pituus: 57cm ( 55cm )
pipo: 39,5cm (38,5 cm )
Hyvinhän tuo pieni mies on kyllä kasvanut. Olen siitä tositosi iloinen eikä ole korvikkeita tarvittu niin vielä parempi. Minun piti ihan neuvolasta kysyä, että onko mitään haittaa kun minulla on kiloja lähtenyt, että vaikuttaako se siis mitenkä maidontuotantoon kun on jo raskauskilojen lisäksi 4,7 kg lähtenyt. Vähän neuvolatäti ihmetteli, että kuinka jo tuon verran lähtenyt ja vähän itsekin, mutta kaipa se siitä imetyksestäkin vähän lähtee ja kun lenkillä käynyt taas pitkästä aikaa. En mä silleen ole yrittänyt ihan laihduttaa eikä kuulemma saakkaan, mutta pitää muistaa vaan syödä tarpeeks usein..välillä on kyllä vähän meinannut unohtua tuo syöminen mut pitääkin yrittää skarpata nytten, että poika varmasti saa ravintoa. HB multa katsottiin kun pyysin, koska en turhaan tahtois mitään rautalääkkeitä napsia ja 125 oli nyt eli oli se taas kahdessa viikossa noussut hyvin kun viimeksi oli 117 eikä kuulemma enää tarvitse rautaa välttämättä syödä.
Ensikuulle saatiinkin molemmille ajat eli siis pojalla on lääkärineuvola ja saa ihan ensimmäisen rokotteen ja minulla on jälkitarkastus..jippiii!!
Meidän pitäis kohta saada tietää tuleeko meille viikonloppuna uusi sänky nimittäin vihdoinkin jos saataisiin se jenkki! Jos ei tule niin voi harmi..vähän sitten olen surullinen.Jos ei nyt vkl kerkeä tulla tai niitä ei enää vaan varastossa ole niin sitten olisi tarkoitus tänään lähteä kai minun siskon luokse, koska minun kummityttö täyttää huomenna jo 3v <3 Voi ihan vähän aikaa sitten sekin oli niin pieni, mutta nopeasti se aika vaan menee ei voi muuta sanoa.
Sunnuntaina sitten taas yritän palailla blogin pariin..pääsen kertomaan miten meni synttäri vierailut tai sitten vaan normaali kuulumiset :) ja loppuun kuva 1kk ikäisestä murusesta<3
Eli siis kortista merkintöjä..suluissa edelliset
"Ihana vauva! Hyvästi kasvaa. Iho siisti. Mukavasti katselee ympäristöä. Varhaisrefleksit normaalit." (noin luki tällä kertaa kortissa)
27.9 ( 13.9 )
1kk ( 2vk 2pv )
paino: 5010g ( 4400g )
pituus: 57cm ( 55cm )
pipo: 39,5cm (38,5 cm )
Hyvinhän tuo pieni mies on kyllä kasvanut. Olen siitä tositosi iloinen eikä ole korvikkeita tarvittu niin vielä parempi. Minun piti ihan neuvolasta kysyä, että onko mitään haittaa kun minulla on kiloja lähtenyt, että vaikuttaako se siis mitenkä maidontuotantoon kun on jo raskauskilojen lisäksi 4,7 kg lähtenyt. Vähän neuvolatäti ihmetteli, että kuinka jo tuon verran lähtenyt ja vähän itsekin, mutta kaipa se siitä imetyksestäkin vähän lähtee ja kun lenkillä käynyt taas pitkästä aikaa. En mä silleen ole yrittänyt ihan laihduttaa eikä kuulemma saakkaan, mutta pitää muistaa vaan syödä tarpeeks usein..välillä on kyllä vähän meinannut unohtua tuo syöminen mut pitääkin yrittää skarpata nytten, että poika varmasti saa ravintoa. HB multa katsottiin kun pyysin, koska en turhaan tahtois mitään rautalääkkeitä napsia ja 125 oli nyt eli oli se taas kahdessa viikossa noussut hyvin kun viimeksi oli 117 eikä kuulemma enää tarvitse rautaa välttämättä syödä.
Ensikuulle saatiinkin molemmille ajat eli siis pojalla on lääkärineuvola ja saa ihan ensimmäisen rokotteen ja minulla on jälkitarkastus..jippiii!!
Meidän pitäis kohta saada tietää tuleeko meille viikonloppuna uusi sänky nimittäin vihdoinkin jos saataisiin se jenkki! Jos ei tule niin voi harmi..vähän sitten olen surullinen.Jos ei nyt vkl kerkeä tulla tai niitä ei enää vaan varastossa ole niin sitten olisi tarkoitus tänään lähteä kai minun siskon luokse, koska minun kummityttö täyttää huomenna jo 3v <3 Voi ihan vähän aikaa sitten sekin oli niin pieni, mutta nopeasti se aika vaan menee ei voi muuta sanoa.
Sunnuntaina sitten taas yritän palailla blogin pariin..pääsen kertomaan miten meni synttäri vierailut tai sitten vaan normaali kuulumiset :) ja loppuun kuva 1kk ikäisestä murusesta<3
keskiviikko 25. syyskuuta 2013
1kk
Eilen meidän murunen täytti jo 1kk! Hurja miten nopeasti se aika vaan oikeasti menee..huhuh. Aika menee nopsaan, mutta silti tavallaan tuntuu, että poika ois meidän kanssa ollut kotona kauemminkin kuin kuukauden.. outoa. On ihanaa kyllä olla äiti maailman ihanimmalle pikkumiehelle.
1kk on mennyt tosiaan nopeasti ja on ollut aikas ihanaa aikaa, vaikka tietysti olen myös välillä ollut tositosi väsynyt ja stressaantunut jne. Joskus väsyttää tietysti todella paljon ja on tuntunut ettei vaan jaksaisi tehdä mitään muuta kun maata sängyssä, mutta kyllä suurimman osan ajasta on ollut kivaa. Ja poika on kasvanut jo paljon syntymästä ja poitsun hymyt on jotain niin sydämen sulattavaa, että ne piristää kyllä aina. Kyllä kuitenkin äitinä olo on silti enemmän ihanaa ja palkitsevaa, vaikka välillä väsyttääkin ja tuntuu ettei jaksa tehdä yhtään mitään.
Ja voin kyllä sanoa, että itse en ikinä voisi pärjätä yksinhuoltajana. Juha on niin hyvä ja paras isä ja on hyvin hoitanut poikaa ja auttanut mua aina kun kerkeää. Silloin kun sairaalassakin vielä oltiin ja sieltä päästiin niin enhän mä edes pystynyt kunnolla istumaan joten en voinut melkein mitään tehdä ja J hoiti lasta kun minä en paljoo pystynyt mitään muuta kun imettämään. Joten olen kyllä kauhea, koska pari päivää sittenkin vaan valitin kun se ei muka mua auttaisi missään ja saisin itse kaiken tehdä. Joo mua välillä väsyttää tosi paljon ja stressaa kaikki, mutta pitäis silti osata näyttää, että arvostaa jne. Kun arvostan tosi paljon J:n apua ja se on mulle maailman paras mies ja lapselle paras isä..se jaksaa kuunnelle mun murheita ja lohduttaa mua kun mulla on vaikeaa. Mutta joo jospa musta ei ihan kauheaa kuvaa silti tuon takia saa, koska en mä nyt kuitenkaan aina mikään valittaja ole..
Aiheen vaihdos taas tuohon meidän pikkuseen joka on 1kk ja siitä voisinkin vähän kertoa.
Poika tosiaan on kasvanut paljon siitä miten pieni se oli vielä sairaalassakin tai kun kotiin päästiin. Ja hymyistä olen tuhat kertaa puhunut melkein, mutta hymyilee jo tosi paljon aina takaisin. Ja päätä kannattelee kyllä hämmästyttävän hyvin tai olen kuvitellut ettei vielä tuon ikäisenä noin hyvin kannattelisi, mutta kylläpä vaan osaa pikkumies. Murunen tykkään vaunuiluista..nukahtaa melkein aina heti kun vaunuihin laittaa( hyvä vanhemmille niin saa itsekin lenkkeillä) Kylvyssä tykkää yleensä myös käydä se on kivaa kun on niin lämmintä vettä..paitsi eilen rupesi joku vähän kiukuttamaan kun oli vähän aikaa pesty ja ei ollutkaan niin kivaa. Syö tosi hyvin myös poika ja osaa kyllä ilmoittaa kun on nälkä..ja hyvin pärjätään ilman korvikkeita. Muuten ei oikein turhia kitise murunen vaan on ihan nätisti ja hyvällä tuulella jos ei ole nälkä taikka masupipu tai sellaista. Ja yöllä saattaa nukkua parhaimmillaan joskus 3h putkeen ja se on jo luksusta jos vertaa siihen, että joskus huonoina öinä voi jo tunnin tai puolen päästä vaatia ruokaa. Hyvin siis saadaan kuitenkin yleensä yöt nukkua. Ja niin d-tipatkin meillä aloitettiin jo tuossa kaksi viikkoa sitten.
Ja huomenna meillä on sitten se 1kk neuvola joten kirjoittelen sitten mites on kasvanut ja muuta..eli palailen viimestään lauantaina :)
1kk on mennyt tosiaan nopeasti ja on ollut aikas ihanaa aikaa, vaikka tietysti olen myös välillä ollut tositosi väsynyt ja stressaantunut jne. Joskus väsyttää tietysti todella paljon ja on tuntunut ettei vaan jaksaisi tehdä mitään muuta kun maata sängyssä, mutta kyllä suurimman osan ajasta on ollut kivaa. Ja poika on kasvanut jo paljon syntymästä ja poitsun hymyt on jotain niin sydämen sulattavaa, että ne piristää kyllä aina. Kyllä kuitenkin äitinä olo on silti enemmän ihanaa ja palkitsevaa, vaikka välillä väsyttääkin ja tuntuu ettei jaksa tehdä yhtään mitään.
Ja voin kyllä sanoa, että itse en ikinä voisi pärjätä yksinhuoltajana. Juha on niin hyvä ja paras isä ja on hyvin hoitanut poikaa ja auttanut mua aina kun kerkeää. Silloin kun sairaalassakin vielä oltiin ja sieltä päästiin niin enhän mä edes pystynyt kunnolla istumaan joten en voinut melkein mitään tehdä ja J hoiti lasta kun minä en paljoo pystynyt mitään muuta kun imettämään. Joten olen kyllä kauhea, koska pari päivää sittenkin vaan valitin kun se ei muka mua auttaisi missään ja saisin itse kaiken tehdä. Joo mua välillä väsyttää tosi paljon ja stressaa kaikki, mutta pitäis silti osata näyttää, että arvostaa jne. Kun arvostan tosi paljon J:n apua ja se on mulle maailman paras mies ja lapselle paras isä..se jaksaa kuunnelle mun murheita ja lohduttaa mua kun mulla on vaikeaa. Mutta joo jospa musta ei ihan kauheaa kuvaa silti tuon takia saa, koska en mä nyt kuitenkaan aina mikään valittaja ole..
Aiheen vaihdos taas tuohon meidän pikkuseen joka on 1kk ja siitä voisinkin vähän kertoa.
Poika tosiaan on kasvanut paljon siitä miten pieni se oli vielä sairaalassakin tai kun kotiin päästiin. Ja hymyistä olen tuhat kertaa puhunut melkein, mutta hymyilee jo tosi paljon aina takaisin. Ja päätä kannattelee kyllä hämmästyttävän hyvin tai olen kuvitellut ettei vielä tuon ikäisenä noin hyvin kannattelisi, mutta kylläpä vaan osaa pikkumies. Murunen tykkään vaunuiluista..nukahtaa melkein aina heti kun vaunuihin laittaa( hyvä vanhemmille niin saa itsekin lenkkeillä) Kylvyssä tykkää yleensä myös käydä se on kivaa kun on niin lämmintä vettä..paitsi eilen rupesi joku vähän kiukuttamaan kun oli vähän aikaa pesty ja ei ollutkaan niin kivaa. Syö tosi hyvin myös poika ja osaa kyllä ilmoittaa kun on nälkä..ja hyvin pärjätään ilman korvikkeita. Muuten ei oikein turhia kitise murunen vaan on ihan nätisti ja hyvällä tuulella jos ei ole nälkä taikka masupipu tai sellaista. Ja yöllä saattaa nukkua parhaimmillaan joskus 3h putkeen ja se on jo luksusta jos vertaa siihen, että joskus huonoina öinä voi jo tunnin tai puolen päästä vaatia ruokaa. Hyvin siis saadaan kuitenkin yleensä yöt nukkua. Ja niin d-tipatkin meillä aloitettiin jo tuossa kaksi viikkoa sitten.
Ja huomenna meillä on sitten se 1kk neuvola joten kirjoittelen sitten mites on kasvanut ja muuta..eli palailen viimestään lauantaina :)
tiistai 24. syyskuuta 2013
ärsytys
Apua miten tää aika menee niin nopeasti! Huomenna meidän pikkunen on jo 1kk ikäinen. Ja viikon verran suunnilleen on jo osannut hymyihin vastailla tuo ihanuus eli ei enään vaan tahdottomia hymyjä unissaan vaan hymyilee takaisinkin jo ja on kyllä niin ihanaa nähdä tuollaista pientäkin kehittymistä ja uuden oppimista<3 Harmittaa kyllä kun yksi päivä oikeen puhelimenkameralla yritin kovasti saada kuvaa hymystä, mutta ei se vaan onnistunut kun niin kovasti heiluukin välillä.
On toki ihanaa kun lapsi kasvaa ja näin, mutta olis myös kiva jos ei ihan näin nopsaan ja aika menisi ihan vähän hitaammin kun kohta sitten minun pikkumies onkin jo isomies eikä mikään vauva. Ja muutama viikko niin J lähtee jo töihin ja jään yksin lapsen kanssa..vähän jännittää kuinka mä pärjään pojan kanssa sitten. Ei minun tarvitse tietenkään kun 6 tuntia joka arkipäivä olla pojan kanssa kaksin, mutta silti. Ja ristiäisiinkään ei olee enää kauhean pitkä aika ja se on kyllä kiva, koska olis ihan kiva jos sais jo nimellä puhua poitsusta muutenkin kuin kotona.
Ja lisää valitusta, koska mua suuresti ärsyttää kun odotan kovasti H&M:n pakettia jossa on mulle vaatteita sekä pojulle! No se oli viime viikon torstaina jo lähetetty ja yleensä siinä ei mene kun muutama päivän kun saapuu ja olin varma, että eilen oisin saanut sen postista hakea, mutta ei! Saa nähä tuleeko tänäänkää! Poikakin kasvaa niin HURJAA vauhtia, että ihan tervetulleita olis ne isommat vaatteet sille, vaikka onhan sillä kaapissakin vaatteita paljon. Ja no vähän mä odotan toki myös ,että pääsen sovittaa ittelleni tilaamia vaatteita myös :D
Sitten meidän pitää vähän yli tunnin päästä lähtee sinne isyydentunnustus juttuun..voi ei jännittää sillee en kyllä tiiä miks, mutta kun eipä ole kokemusta mitä sellasessa yleensä tehdään. Vissiin jotain lappuja täytellää..
Poika tarviikin mua nyt joten tämä postaus nyt jäi tähän, mutta enemmän sitten taas tässä joku päivä :)
On toki ihanaa kun lapsi kasvaa ja näin, mutta olis myös kiva jos ei ihan näin nopsaan ja aika menisi ihan vähän hitaammin kun kohta sitten minun pikkumies onkin jo isomies eikä mikään vauva. Ja muutama viikko niin J lähtee jo töihin ja jään yksin lapsen kanssa..vähän jännittää kuinka mä pärjään pojan kanssa sitten. Ei minun tarvitse tietenkään kun 6 tuntia joka arkipäivä olla pojan kanssa kaksin, mutta silti. Ja ristiäisiinkään ei olee enää kauhean pitkä aika ja se on kyllä kiva, koska olis ihan kiva jos sais jo nimellä puhua poitsusta muutenkin kuin kotona.
Ja lisää valitusta, koska mua suuresti ärsyttää kun odotan kovasti H&M:n pakettia jossa on mulle vaatteita sekä pojulle! No se oli viime viikon torstaina jo lähetetty ja yleensä siinä ei mene kun muutama päivän kun saapuu ja olin varma, että eilen oisin saanut sen postista hakea, mutta ei! Saa nähä tuleeko tänäänkää! Poikakin kasvaa niin HURJAA vauhtia, että ihan tervetulleita olis ne isommat vaatteet sille, vaikka onhan sillä kaapissakin vaatteita paljon. Ja no vähän mä odotan toki myös ,että pääsen sovittaa ittelleni tilaamia vaatteita myös :D
Sitten meidän pitää vähän yli tunnin päästä lähtee sinne isyydentunnustus juttuun..voi ei jännittää sillee en kyllä tiiä miks, mutta kun eipä ole kokemusta mitä sellasessa yleensä tehdään. Vissiin jotain lappuja täytellää..
Poika tarviikin mua nyt joten tämä postaus nyt jäi tähän, mutta enemmän sitten taas tässä joku päivä :)
lauantai 21. syyskuuta 2013
pakkomielteenä paino
Mua ärsyttää tosi paljon odottaa jälkitarkastus aikaa, koska tahtoisin kunnolla liikkumaan ilman mitään kummempia rajoitteita. Ja varsinkin kun painoa tuntuu aina ajoittain olevan mulle joku "pakkomielle" ! Tai siis eilenkin hirmune stressi siitä onko paino yhtään pudonnut ja munhan oli IHAN PAKKO päästä lenkille ja samalla J:n porukoille katsomaan oma paino kun ei sen porukatkaan ollu vielä kotona ja meillä ei jostain syystä ole vaakaa..ja ihan hyvin olisin voinut olla tyytyväinen jo siihen, että viikko synnytyksestä oli jo kaikki raskauskilot poissa.
Mulla on aikaisemminkin toki ollut ihan kauhea ongelma tuo oma vartalo ja paino.Miks oma kroppa on aina vaan niin vaikea hyväksyä. En mä muista milloin olisin ollut tyytyväinen omaan kroppaan. Miks muka pitäis olla samanlainen kun telkkarissa ja lehdissä kaikki naiset on? Semmone jolla ei ole yhtään mitään muotoja..onko se sitten niin kaunista? No okei on se, mutta kai pitäis voida hyväksyä itsensäkin vaikkei olekaan mikään langan laiha ja jotkut on laihoja ja haluaa muotoja.
Ja jotenkin mietin, että mä en tälläsenä vaan voi J:lle kelvata, että se ihan tasan lähtee ja löytyää jonkun toisen. Jonkun jolla ei ole yhtään ylimääräistä reisissä tai masussa..joo hieman tyhmää. Eikä se varmasti ikinä minkään parin ylimääräisen kilon takia häippäsis, mutta minkä sille voi, että välillä on vaan niin tyhmä, että miettiin kaikkea turhaa ja ihan idioottijuttuja.
Ei siis raskaus taikka synnytys oo mitenkää laukassu mitään inhoa omaa vartaloa kohtaan. Kun en mä saanut oikeastaa paljoakaan mitään ylimääräisiä kiloja odotusaikana ja omasta mielestäni olen suhkot hyvin palautunut kyllä synnytyksestä. Mulla ei ole yhtään ainutta raskausarpea eikä yhtään kiloja jäljellä ja vaa'alla kun kävin niin olin jo 4kg miinuksella jess! Yksi ongelma kyllä on nimittäin tissit! Joo no oli jo aikaisemminkin yksi asia mikä mua eniten omassa kropassa ahdisti, koska joo mä en ole halunnut isoja rintoja vaan pienet! Ja nythän ne vasta onkin kasvanut megasuuriksi jos ne ei sitten ennen muka olisi ollut tarpeeksi isot! Okei niiden on pakko kasvaa, koska mä imetän ja, että meidän pikkunen saa ravintoa. En vaam malta odottaa, että pääsisin eroon niistä :D Se ei kylläkään ihan heti tule tapahtumaan, koska ajattelin, että imetän jos suinkin mahdollista niin sen 3-4kk. Ja no on tiestysti mullakin sitä löysää vähän jäänyt tuohon mahalle, mutta se nyt on ihan normaalia ja uskon, että sen saa kyllä pois ja ei se nyt paljoa erilaisempi ollut ennen raskauttakaan :D Ihan oikeesti!
Niin ketään tuskin kiinnostaa kauheasti minä ja mun paino ongelmat, mutta kyllä se vähän helpottaa kun saa jotenkin purkaa ajatuksia ja oon mä tainnut joskus lukea muiltakin tämmösiä tekstejä ja tiedän, että tuskin olen ainoa nainen joka ei aina ole ihan tyytyväinen omaan vartaloonsa. Blogin pitäminen on kyllä ihanaa ja onneksi rupesin pitämään, koska ihanaa aina purkaa ajatuksia tänne!
mutta joo eiköhän tämän päivän valitukset ja stressit ollut siinä! Seuraavia odotellessa..
keskiviikko 18. syyskuuta 2013
ristiäisten suunnittelua ja muuta sekavaa
On taas mennyt pari päivää siitä kun viimeks kirjoittelin tänne, mutta aina ei vaan jokaista pientä hetkeä jollon poika ei vaadi tissiä tai minua siihen vierelle niin olla koneella. Parin päivän aikana aina vaan kerkeää tapahtua vähän kaikenlaista joten aina harmittaa jos ei muista kaikkea tänne kirjoittaa :D
Tänään meillä kävi kirkkoherra kylässä tuossa puolenpäivän aikaan. Piti sopia ristiäisistä kaikki, että mitä virsiä soitetaan ja miten ristiäiset yleensä etenee ja kummeista kyseli jne. Ei ihme vielä ihan älyttömästi mua stressaa nuo ristiäiset, mutta taitaa mun sisko hössöttää enemmän..en tiiä johtuneeko siitä, että siitä tulee meidän pikkumiehen sylikummi vai onko se vaan aina vähän semmone hassuhössöttäjä. Vielähän mä toki kerkeän stressaamaan ja paljon, koska on niihin vielä aikaa kun lokakuun 12. päivä vasta on. Ei kun panikoinhan mä koko eilis aamun sitä, että mitä ihmettä mä itteni päälle isken niihin ristiäisiin, että eihän mulla ole mitää. Tai kun mulla on vaan ainoastaan 2mekkoa kumpikaan niistä EI käy, koska toinen on ollut muiden ristiäisissä ja toinen ei mene päälle kiitos imetyksen takia isontuneiden tissien!
Noh siksi mun piti eilen sitten tilata H&M:ltä pikku paketti(hintaa 116€..noh harvoin tilailen) jossa tulee poitsulle vaatteita ja itselle vähän myös..en kyllä mitään mekkoa uskaltanut tilata, koska ei voi ikinä tietää mikä sopii ja mikä ei joten ei tule valitettavasti näihin ristiäisiin mekkoa. Mutta onko se niin kauhee, koska ei kukaan sillai ehkä katso mitä mulla on päällä vaan se on pojan päivä<3 Ja poikaa sinne tullaan katsomaan..kunhan ei kukaan ihan rikkinäisissä ja likaisissa vaatteissa tule :D
Tänään meidän piti käydä varaamassa aika isyydentunnistukseen..huoh, koska ei olla naimisissa ja se on vähän pakollinen, koska pikkumies saa isänsä sukunimen..ja ehkä mekin kuitenkin J:n kanssa joskus mennään naimisiin joten onpahan kaikilla sama sukunimi. Ja tänään saatin myös J:n työkavereilta ja parilta muultakin onnittelukortti pojasta sekä 50€ lahjakortti lastenvaateliikkeeseen..pitää meidän ehkä huomenna jo käydä tsekkaamassa olisko sielläkin jotain kivaa meidän muruselle.
Eilen aamulla hieman hämmennyin kun ovelle tuli naapurin hieman vanhempi rouva..ja toi meille kimpun kukkasia, koska me ollaan saatu poika! On meillä mukavia/ihania naapureitakin :) piristi mieltä kovasti..Sanoi, että on ihanaa kun taloon on tullut vauva eikä kaikki ole vanhoja ihmisiä.
Ainiin ja loppuun vielä, että olen itsestäni hieman ylpeä, koska olen jo jaksanut urheilla jonkun verran. Lenkillä ollaan käyty aina toki vaunujen kanssa..paitsi ei tänään ja eilen olla käyty, koska sää on ollut surkea..on kylmää ja vettä sataa välillä. Olen myös kotona hieman nostellut painoja jo( ja kyllä muuten huomaa, että ei ole vähään aikaan käsipainoja nostellut ) sekä yrittänyt vähän aina ajaa myös kuntopyörällä, koska alakerta on jo hyvin parantunut, vaikka tikkejä sainkin. En mitään ihan älyttömiä treenejä tietenkään voi vetää..enkä uskalla ennen kun jälkitarkastus on ollut, mutta pakko oli jo aloittaa, koska en vain voi odottaa ja haluan jo laihtua!!
Mutta eiköhän tässä ollut jo kaikki tältäerää..kaikki asiat vähän sekasin, mutta eikai se kauheasti haittaa.
Tänään meillä kävi kirkkoherra kylässä tuossa puolenpäivän aikaan. Piti sopia ristiäisistä kaikki, että mitä virsiä soitetaan ja miten ristiäiset yleensä etenee ja kummeista kyseli jne. Ei ihme vielä ihan älyttömästi mua stressaa nuo ristiäiset, mutta taitaa mun sisko hössöttää enemmän..en tiiä johtuneeko siitä, että siitä tulee meidän pikkumiehen sylikummi vai onko se vaan aina vähän semmone hassuhössöttäjä. Vielähän mä toki kerkeän stressaamaan ja paljon, koska on niihin vielä aikaa kun lokakuun 12. päivä vasta on. Ei kun panikoinhan mä koko eilis aamun sitä, että mitä ihmettä mä itteni päälle isken niihin ristiäisiin, että eihän mulla ole mitää. Tai kun mulla on vaan ainoastaan 2mekkoa kumpikaan niistä EI käy, koska toinen on ollut muiden ristiäisissä ja toinen ei mene päälle kiitos imetyksen takia isontuneiden tissien!
Noh siksi mun piti eilen sitten tilata H&M:ltä pikku paketti(hintaa 116€..noh harvoin tilailen) jossa tulee poitsulle vaatteita ja itselle vähän myös..en kyllä mitään mekkoa uskaltanut tilata, koska ei voi ikinä tietää mikä sopii ja mikä ei joten ei tule valitettavasti näihin ristiäisiin mekkoa. Mutta onko se niin kauhee, koska ei kukaan sillai ehkä katso mitä mulla on päällä vaan se on pojan päivä<3 Ja poikaa sinne tullaan katsomaan..kunhan ei kukaan ihan rikkinäisissä ja likaisissa vaatteissa tule :D
Tänään meidän piti käydä varaamassa aika isyydentunnistukseen..huoh, koska ei olla naimisissa ja se on vähän pakollinen, koska pikkumies saa isänsä sukunimen..ja ehkä mekin kuitenkin J:n kanssa joskus mennään naimisiin joten onpahan kaikilla sama sukunimi. Ja tänään saatin myös J:n työkavereilta ja parilta muultakin onnittelukortti pojasta sekä 50€ lahjakortti lastenvaateliikkeeseen..pitää meidän ehkä huomenna jo käydä tsekkaamassa olisko sielläkin jotain kivaa meidän muruselle.
Eilen aamulla hieman hämmennyin kun ovelle tuli naapurin hieman vanhempi rouva..ja toi meille kimpun kukkasia, koska me ollaan saatu poika! On meillä mukavia/ihania naapureitakin :) piristi mieltä kovasti..Sanoi, että on ihanaa kun taloon on tullut vauva eikä kaikki ole vanhoja ihmisiä.
Mutta eiköhän tässä ollut jo kaikki tältäerää..kaikki asiat vähän sekasin, mutta eikai se kauheasti haittaa.
sunnuntai 15. syyskuuta 2013
viikonloppu ja neuvola kuulumisia
En eilen kerennyt kirjoittelemaan niistä perjantaina neuvolakuulumista joten nytpä siis tulin niistä kertomaan tänne. Suluissa edelliset tiedot..
13.9 (5.9 )
IKÄ: 2vk 2pv ( 8pv )
PAINO: 4400g ( 3950g )
PITUUS: 55cm (ei katsottu, mutta syntyessään 51cm )
PÄÄN YMP: 38,5 ( ei katsottu, mutta se syntyessään 37,5 )
Kortissa luki näin " Suloinen virkeä vauva! Hienosti äidinmaidolla kasvaa! Hyvin ruokailuvälit itse huolehtii ja jaksaa valvoskellakin. Napa siisti, iho hieman pintakuiva. "
Joo eli tosiaan kyllähän tuo ukkeli kasvaa hyvin minun maidolla ja se on hyvä :) Korviketta ei kyllä tosiaan ole annettu kuin pari kertaa ja silloinkin aika vähän. Seuraava neuvola onkin sitten kun poika on kuukauden ikäinen ja minulla lokakuun puolessa välissä joskus sitten se jälkitarkastus. Voih kun en millään malttaisi odottaa ja toivon, että saan sitten luvan jo mennä salille! Nyt ollaan kyllä käyty aina kun pystyy niin lenkillä ja kaipa se painoa vähän lähtee jo tippumaan pelkällä lenkeilylläkin.
Mun piti sillon keskiviikkona käydä labrassa verikokeissa kun halus neuvolatäti katsoa onko mun HB lähtenyt nousemaan rautatableteilla, koska sairaalasta lähtiessä se oli 95 vaan. No olihan se aika hyvin jo noussut tossa parin viikon aika perjantaina neuvolassa sanoi,että oli jo noussut 117 ja onhan sekin jo ihan hyvin, mutta vielä pitää rautatabletteja syödä.
Mua ärsyttää kun ei vielä pääse uimaan tuonne altaaseen omalla saunavuorolla, koska niin vähän aikaa synnytyksestä. Saunaan uskaltauduin perjantaina kyllä , mutta hieman oli ärsyttävää kun ei pääse altaaseen, mutta ehkäpä sitten viimestään marraskuussa voi taas käydä. J:n äiti tuli meidän pikkumiestä perjantaina siis katsomaan tunnin ajaksi kun me käytiin omalla saunavuorolla..ja kamala kun mulla tuli muutaman minuutin saunassa olon jälkeen jo ikävä omaa pikkupoikaa<3 No tiedänpä etten pysty poikaa edes pitkiin aikoihin antamaan yökylään, koska en pysty olemaan erossa.
Lauantaina meillä oli ihana ilta..murunen teki meille pihviaterian <3 ja oli kyllä superhyvää, vaikka meinas ruoka keretä jäähtymään, koska pikkumiehellä sattuu aina olemaan juuri sillähetkellä ihan kauhea nälkä kun äiskän pitäisi syödä :D Nyt meidän ukkeli ehkä pikkuhiljaa alkaa tuota unirytmiään korjaamaan, koska nyt on päästy aina vähän aikaisemmin nukkumaan kun ennen..ja viime yönäkin sai kyllä nukkua ihmeellisen hyvin! Tai siis jotain 7h, vaikka onhan se pätkissä nukuttu, mutta silti noilla unilla pärjää aikas hyvin.
Siinäpä sitä taas oli vähän kuulumisia..palailen tässä taas joku päivä kunhan kerkeän :)
13.9 (5.9 )
IKÄ: 2vk 2pv ( 8pv )
PAINO: 4400g ( 3950g )
PITUUS: 55cm (ei katsottu, mutta syntyessään 51cm )
PÄÄN YMP: 38,5 ( ei katsottu, mutta se syntyessään 37,5 )
Kortissa luki näin " Suloinen virkeä vauva! Hienosti äidinmaidolla kasvaa! Hyvin ruokailuvälit itse huolehtii ja jaksaa valvoskellakin. Napa siisti, iho hieman pintakuiva. "
Joo eli tosiaan kyllähän tuo ukkeli kasvaa hyvin minun maidolla ja se on hyvä :) Korviketta ei kyllä tosiaan ole annettu kuin pari kertaa ja silloinkin aika vähän. Seuraava neuvola onkin sitten kun poika on kuukauden ikäinen ja minulla lokakuun puolessa välissä joskus sitten se jälkitarkastus. Voih kun en millään malttaisi odottaa ja toivon, että saan sitten luvan jo mennä salille! Nyt ollaan kyllä käyty aina kun pystyy niin lenkillä ja kaipa se painoa vähän lähtee jo tippumaan pelkällä lenkeilylläkin.
Mun piti sillon keskiviikkona käydä labrassa verikokeissa kun halus neuvolatäti katsoa onko mun HB lähtenyt nousemaan rautatableteilla, koska sairaalasta lähtiessä se oli 95 vaan. No olihan se aika hyvin jo noussut tossa parin viikon aika perjantaina neuvolassa sanoi,että oli jo noussut 117 ja onhan sekin jo ihan hyvin, mutta vielä pitää rautatabletteja syödä.
Mua ärsyttää kun ei vielä pääse uimaan tuonne altaaseen omalla saunavuorolla, koska niin vähän aikaa synnytyksestä. Saunaan uskaltauduin perjantaina kyllä , mutta hieman oli ärsyttävää kun ei pääse altaaseen, mutta ehkäpä sitten viimestään marraskuussa voi taas käydä. J:n äiti tuli meidän pikkumiestä perjantaina siis katsomaan tunnin ajaksi kun me käytiin omalla saunavuorolla..ja kamala kun mulla tuli muutaman minuutin saunassa olon jälkeen jo ikävä omaa pikkupoikaa<3 No tiedänpä etten pysty poikaa edes pitkiin aikoihin antamaan yökylään, koska en pysty olemaan erossa.
Lauantaina meillä oli ihana ilta..murunen teki meille pihviaterian <3 ja oli kyllä superhyvää, vaikka meinas ruoka keretä jäähtymään, koska pikkumiehellä sattuu aina olemaan juuri sillähetkellä ihan kauhea nälkä kun äiskän pitäisi syödä :D Nyt meidän ukkeli ehkä pikkuhiljaa alkaa tuota unirytmiään korjaamaan, koska nyt on päästy aina vähän aikaisemmin nukkumaan kun ennen..ja viime yönäkin sai kyllä nukkua ihmeellisen hyvin! Tai siis jotain 7h, vaikka onhan se pätkissä nukuttu, mutta silti noilla unilla pärjää aikas hyvin.
Siinäpä sitä taas oli vähän kuulumisia..palailen tässä taas joku päivä kunhan kerkeän :)
lauantai 14. syyskuuta 2013
Blogihaaste
Haasteen säännöt
1. Jokaisen pitää kertoa itsestään 11 asiaa.
2. Pitää vastata myös haastajan 11 kysymykseen
3. Haastetun pitää keksiä 11 kysymystä uusille haastetuille.
4. Heidän pitää valita 11 bloggaajaa jolla on alle 200 lukijaa
5. Sinun pitää kertoa kenet olet haastanut.
6. Ei takaisin haastamista.
Haasteen sain Mimin tarina !
Kiitos!
11 Asiaa minusta
1. Tykkään kissoista
2. Sain pojan kaksi viikkoa sitten.
3. Pelkään hämähäkkejä.
4. Odotan paljon talvea.
5. Rakastan shoppailua
6. Olen pienestä asti tahtonut olla poliisi.
7. Tahtoisin ison omakotitalon.
8. Minulla on kolme sisarusta
9. Tahtoisin käymään ulkomailla pitkästä aikaa.
10. Tykkään sisustamisesta
11. Olen todella surkea laulamaan.
Kysymykset sitten..
1. Mitä pelkäät?
-hämähäkkejä ja aikalailla muitakin ötäköitä/hyönteisiä
2. Unelma-ammatti?
-no se poliisi tai sitten kosmetologi olis kiva (:
3. Mitä olet harrastanut?
-yleisurheilua nuorempana
4. Suurin haaveesi?
-että saisin koulun käytyä loppuun kun tuo pikkumies ois isompi niin olis se ammatti ja sitten tietysti se iso oma talo ja semmosta..
5. Lempiväri?
-voi ei vaikea sanoa kun on monta..mutta pinkki
6.Lempiruoka?
-no niitäkin on tositosi monta, mutta vaikkapa kanawokki
7. Aamu vai ilta
-ilta
8. Lempi tv-ohjelma/elokuva
-salatut elämät :D ja joo erilaiset äidit!
10. Silmät vai huulet?
-silmät
11. Aurinko vai kuu?
-voiko sanoo molemmat?
Ps. yksi kysymys muuten puuttui nimittäin numero 9 ei ollut!
Minun kysymykset sinulle!
1. Lempi ruoka?
2. Mitä harrastat?
3. Maa johon tahtoisit matkustaa?
4. Onko lemmikkejä?
5. Lempi vuodenaika?
6. Inhokki ruokasi?
7. Mitä pelkäät?
8. Suklaa vai salmiakki?
9. Paras tv-ohjelma?
10. Kahvi vai tee?
11. Unelma-ammatti?
Haastan!
mammavaara
all about me
mytty ja mamma
elämäni paras vahinko
En jaksa ny enempää..
1. Jokaisen pitää kertoa itsestään 11 asiaa.
2. Pitää vastata myös haastajan 11 kysymykseen
3. Haastetun pitää keksiä 11 kysymystä uusille haastetuille.
4. Heidän pitää valita 11 bloggaajaa jolla on alle 200 lukijaa
5. Sinun pitää kertoa kenet olet haastanut.
6. Ei takaisin haastamista.
Haasteen sain Mimin tarina !
Kiitos!
11 Asiaa minusta
1. Tykkään kissoista
2. Sain pojan kaksi viikkoa sitten.
3. Pelkään hämähäkkejä.
4. Odotan paljon talvea.
5. Rakastan shoppailua
6. Olen pienestä asti tahtonut olla poliisi.
7. Tahtoisin ison omakotitalon.
8. Minulla on kolme sisarusta
9. Tahtoisin käymään ulkomailla pitkästä aikaa.
10. Tykkään sisustamisesta
11. Olen todella surkea laulamaan.
Kysymykset sitten..
1. Mitä pelkäät?
-hämähäkkejä ja aikalailla muitakin ötäköitä/hyönteisiä
2. Unelma-ammatti?
-no se poliisi tai sitten kosmetologi olis kiva (:
3. Mitä olet harrastanut?
-yleisurheilua nuorempana
4. Suurin haaveesi?
-että saisin koulun käytyä loppuun kun tuo pikkumies ois isompi niin olis se ammatti ja sitten tietysti se iso oma talo ja semmosta..
5. Lempiväri?
-voi ei vaikea sanoa kun on monta..mutta pinkki
6.Lempiruoka?
-no niitäkin on tositosi monta, mutta vaikkapa kanawokki
7. Aamu vai ilta
-ilta
8. Lempi tv-ohjelma/elokuva
-salatut elämät :D ja joo erilaiset äidit!
10. Silmät vai huulet?
-silmät
11. Aurinko vai kuu?
-voiko sanoo molemmat?
Ps. yksi kysymys muuten puuttui nimittäin numero 9 ei ollut!
Minun kysymykset sinulle!
1. Lempi ruoka?
2. Mitä harrastat?
3. Maa johon tahtoisit matkustaa?
4. Onko lemmikkejä?
5. Lempi vuodenaika?
6. Inhokki ruokasi?
7. Mitä pelkäät?
8. Suklaa vai salmiakki?
9. Paras tv-ohjelma?
10. Kahvi vai tee?
11. Unelma-ammatti?
Haastan!
mammavaara
all about me
mytty ja mamma
elämäni paras vahinko
En jaksa ny enempää..
keskiviikko 11. syyskuuta 2013
hankaluuksia
Ärsyttävää kun jotenkin pää tyhjeni heti kun tähän kirjoittamaan vihdoin pääsin..vähä aikaa sitten ku vielä yritin poikaa saada nukkumaan niin oli tosi monta asiaa mistä tänne piti kirjoittaa, mutta ne nyt hävisi johonkin :D
Tänään oli ensimmäistä kertaa vaunuilu hieman haastavaa. Meidän piti aamusta lähteä terveyskeskukseen koko porukan, koska minun piti käydä labrassa. Ensi yrittämällä ei lähtö onnistunut ollenkaan, koska poika oli edelleenkin hyvin nälkäinen joten eikun ulkovaatteet pois ja taas syöttämään. Toisella yrittämällä onneksi onnistui ja päästiin labraan ennen kuin kerkesi menemään kiinni. Ja nukkuin melkein koko vaunuilun ajan tyytyväisenä. Samalla reissulla käytiin myös hommaamassa apteekista D-tipat, koska onhan meidän poika tänään 2 viikon ikäinen.
Eilen me käytiin minun äidin luona kaikki kolme, koska äidilläni oli synttärit joten piti käydä pieni lahja viemässä ja sitten kahviteltiin ja no en voinut vastustaa kahviherkkuja. Nyt pitää kyllä taas yrittää olla syömättä herkkuja jos sitten vähän saisi näitä kiloja pois. Äitini oli ostanut meidän poitsulle lahjan..poika sai sellaisen supersöpön pehmopupun ja vauvakirjan, koska itse toivoin sitä pojalle!
Ja sain jo eilen varattua kastepäivän..en malta odottaa, että voi ihan muutenkin kun täällä kotona vaan pojasta ihan sen omalla nimellä puhua. Nimi siis on ollut pojalle päätettynä jo aikoja sitten. Lokakuussa siis on ristiäiset..pitää alkaa ajoissa järkkämäämn kaikki kuntoon. Pappi aikoi tulla ensi viikolla käymään, koska tahtoo kuulemma aina vanhemmat ja lapsen nähdä ennen itse tilaisuutta ja ihan, että voi jutella esim: mitä virsiä haluaa jne.
Mä oon jotenkin ruvennut hirveästi jo odottamaan talvea, vaikka tykkäänkin kesästä tosi paljon. Tämä kesä ei kylläkään ollut mikään lemppari, koska en itse pystynyt nauttimaan helteistä millään tavalla. Ulkonakin on jo aika syksyisen näköistä. Ja joo sitten kun on jotain kovia pakkasia niin toivon, että kesä tulis heti sillä hetkellä..ristiriitaista.
Odotan myös tosi kovasti sitä, että pääsisin salille treenaamaan ja muutenkin kunnolla aloittamaan kuntoilun/laihduttamisen!! Jospa saisi sitten ensi kesäksi vihdoinkin itseni kesäkuntoon :D Kuinka nopeasti te jotka olette synnyttäneet niin olette aloittaneet kuntoilun? (esim: juokseminen, salitreenaus?) Ihan kiinnostaisi tietää.
Palailen taas tänne blogin pariin perjantaina illalla, ja kerron sitten neuvolakuulumisia :) tai ainakin yritän päästä koneelle edes pikaisesti, mutta saa nähdä..
Tänään oli ensimmäistä kertaa vaunuilu hieman haastavaa. Meidän piti aamusta lähteä terveyskeskukseen koko porukan, koska minun piti käydä labrassa. Ensi yrittämällä ei lähtö onnistunut ollenkaan, koska poika oli edelleenkin hyvin nälkäinen joten eikun ulkovaatteet pois ja taas syöttämään. Toisella yrittämällä onneksi onnistui ja päästiin labraan ennen kuin kerkesi menemään kiinni. Ja nukkuin melkein koko vaunuilun ajan tyytyväisenä. Samalla reissulla käytiin myös hommaamassa apteekista D-tipat, koska onhan meidän poika tänään 2 viikon ikäinen.
Eilen me käytiin minun äidin luona kaikki kolme, koska äidilläni oli synttärit joten piti käydä pieni lahja viemässä ja sitten kahviteltiin ja no en voinut vastustaa kahviherkkuja. Nyt pitää kyllä taas yrittää olla syömättä herkkuja jos sitten vähän saisi näitä kiloja pois. Äitini oli ostanut meidän poitsulle lahjan..poika sai sellaisen supersöpön pehmopupun ja vauvakirjan, koska itse toivoin sitä pojalle!
Ja sain jo eilen varattua kastepäivän..en malta odottaa, että voi ihan muutenkin kun täällä kotona vaan pojasta ihan sen omalla nimellä puhua. Nimi siis on ollut pojalle päätettynä jo aikoja sitten. Lokakuussa siis on ristiäiset..pitää alkaa ajoissa järkkämäämn kaikki kuntoon. Pappi aikoi tulla ensi viikolla käymään, koska tahtoo kuulemma aina vanhemmat ja lapsen nähdä ennen itse tilaisuutta ja ihan, että voi jutella esim: mitä virsiä haluaa jne.
Mä oon jotenkin ruvennut hirveästi jo odottamaan talvea, vaikka tykkäänkin kesästä tosi paljon. Tämä kesä ei kylläkään ollut mikään lemppari, koska en itse pystynyt nauttimaan helteistä millään tavalla. Ulkonakin on jo aika syksyisen näköistä. Ja joo sitten kun on jotain kovia pakkasia niin toivon, että kesä tulis heti sillä hetkellä..ristiriitaista.
Odotan myös tosi kovasti sitä, että pääsisin salille treenaamaan ja muutenkin kunnolla aloittamaan kuntoilun/laihduttamisen!! Jospa saisi sitten ensi kesäksi vihdoinkin itseni kesäkuntoon :D Kuinka nopeasti te jotka olette synnyttäneet niin olette aloittaneet kuntoilun? (esim: juokseminen, salitreenaus?) Ihan kiinnostaisi tietää.
Palailen taas tänne blogin pariin perjantaina illalla, ja kerron sitten neuvolakuulumisia :) tai ainakin yritän päästä koneelle edes pikaisesti, mutta saa nähdä..
tiistai 10. syyskuuta 2013
synnytyskertomus part 2!
Eilen jäin siihen kun pääsin osastolle, joten jatkan siitä.
Synnytystä ruvettiin käynnistämään melkeinpä heti kun pääsin osastolle. Ensiksi pääsin käyrille..sitten sain ensimmäisen prostaglandiini tabletin ja sainkin sitten vaan ruveta odottelemaan supistuksia. Supistuksia ei tullut ja aloin jo turhautumaan, koska olin varma ettei lääkkeet edes auta ja etten synnyttäisi vielä edes seuraavanakaan päivänä.
3h meni ja oli taas käyrien vuoro ennen kuin saisin seuraavat kaksi tablettia. Supistusten venailu oli hyvin tylsää ja vitutti, koska tiesin, että joudun vielä ainakin seuraavan yön olemaan yksin ilman J:tä. Onneksi muru oli kuitenkin kanssani niin kauan kun sairaalassa sai olla eli klo 20:00 täytyi sitten lähteä. Supistukset mulla alkoi hieman ennen kuin J:n piti lähteä..ne ei ollut kovin kovia vielä, mutta tuntui kuitenkin hieman. Kun J:n oli aika lähteä multa tuli itku, koska en olisi millään tahtonut jäädä yksin ja tiesin, että yöstä voi tulla tukala.
Supparit alkoi kovenemaan kun J: lähti ja minulta tultiin kysymään tarvitsenko vielä niitä prostaglandiini tabletteja, mutta sanoin, että en todellakaan kun supparitkin on alkanut jo kohtalaisen kovasti koskemaan ja tahtoisin yöllä kuitenkin nukkua edes vähän. Minulle tuotiin särkylääke ja lämpötyyny, että olo helpottuisi vähän ja saisin nukuttua. Kello oli jotain kymmenen illalla ja nousin sängystä, että ottaisin vettä niin saisin lääkkeet alas. Kerkesin saamaan toisen puolikkaan lääkkeestä alas kun minulla meni yhtäkkiä vedet. Menin hetkeksi paniikkiin..vettä vaan valui ja se oli hieman punertavaa.
Kun rauhoitun vähän niin soitin kiireellä J:lle ja kerroin, että mulla meni vedet. Se ois halunnu tulla sairaalle jo heti sillon, mutta sanoin, että se pyydetään sitten jos lapsi sattuiskin jo yöllä tulemaan. Painoin kutsunappia ja kätilö tuli paikalle ja kerroin, että vedet meni ja pian mulle tehtiin sisätutkimus ja yllätys eipä ollut mitään vieläkään tapahtunut. Supistukset olivat jo todella kovia ja itku tulikin välillä..sattui niin paljon ja ehkä itkin myös siksi, että olin yksin tai siis J ei ollut mun kanssa.
Sain jonkun kipulääkkeen joka pistettiin mahaan, että saisin unta noh eihän se mitään auttanut..kävin lämpimässä suihkussa eikä sekään auttanut. Kävin myös pari kertaa yöllä käyrillä katsottiin, että kaikki oli kunnossa ja olihan siellä. Jossain välin sain taas uuden piikin siihen masuun ja nukahtamislääkkeen ja nukuin niiden avulla huikean yhden tunnin! Aamuyöllä jossain välin(kellonajat ei muistissa) tehtiin sisätutkimus, mutta ei muuta kuin vain kaula hävinnyt ja edelleen vain sormelle auki. No olihan se edes jotain.
Aika mateli..klo 08:00 kulti tuli viimeinkin! Enää välillä supistusten väli oli minimissään vain puoliminuuttia..oloni oli välillä tosi kipeä ja olin tositosi väsynyt. Supistuksien aikana tuntui, että voisin oksentaa. Pääsin käyrille, mutta en kerennyt olemaan 20min kun käskin lopettaa ja tekemään sisätukimuksen, koska halusin tietää onko edistystä tapahtunut. Ja kyllä oli..olin nimittäin jo 4cm auki! Pääsin siis synnytyssaliin. Oli kauheaa ja tavallaan myös ihanaa tietää, että synnyttäisin sinä päivänä!
Salissa puudutusvalmistelut aloitettiin klo 11:17 ja klo 11:55 epiduraali laitettiin tippumaan, sitten aloitettiin oksitosiinin tiputus. Epiduraali auttoin kestämään suppareita joten kuten ja sain välillä nukuttuakin. Klo 13:15 mulle tehtiin taas sisätutkimus ja olin 6cm auki! Supistukset oli taas kovia kun epiduraalin vaikutus oli heikentynyt..halusin vaan jo äkkiä synnyttämään, koska olin niin väsynyt ja kyllästynyt kauheisiin kipuihin. Klo 15:00 minulle tehtiin taas sisätutkimus, koska painontunne voimistui, mutta ei ollut vielä ponnistamisen tarvetta ja en ollut vielä silloin ihan töysin auki. Klo 15: 55 täytyi jo alkaa ponnistamaan..koitin aluksi kyljellään ,mutta tuntui ettei siitä tule yhtään mitään. Ja ponnistamisen tarvetta ei ollut kovin usein ja klo 16: 20 oksitosiinia nostetaan. Vaihdoin puoli-istuvaan asentoon klo 16: 35 ja siitä oli kyllä todella paljon helpompi ponnistaa.
Aloin siis kunnolla ponnistamaan puoli-istuvassa asennossa silloin klo 16:20. Kipu oli aivan sietämätöntä, itkin vähän väliä ja tuntui, että repeän oikeasti ja todella pahasti! Voin kyllä oikeasti sanoa, että sattui ihan helvetisti ja halusin vaan, että poika syntyisi pian. Välillä tuntui, että voimat eivät vaan yksinkertaisesti riitä enkä saisi poikaa omin avuin ulos. Itkin ja huusin tosi kovaa eikä se oikein hengityskään aina meinannut onnistua, koska koski vaan niin paljon ettei voinut millään olla välillä karjumatta. Klo 16: 52 viimein poika syntyi maailmaan<3 Ja istukka syntyin klo 17:00 ongelmitta.
Kaikki kipu kyllä unohtui kun sain pojan heti syliini ja kipu/tuska, hiki, kyyneleet ja repeämät kaikki oli kyllä sen arvoista..palkinto oli kaikkein ihanin<3!! Poika oli siis terve ja painoi syntymähetkellä 3600g ja pisteitä 9/9 ! Vaikka kipu oli kauheaa se päivä oli elämäni parhaimpia ja ikimuistoisimpia! Synnytyksestä jäi ihan hyvä fiilis. Olisi voinut jäädä parempikin, mutta kun en heti päässyt viettämään aikaa poikani kanssa vaan jouduin leikkaussaliin tikattavaksi, koska repesin sen verran..kuitenkin olen jo nyt hyvässä kunnossa ja huomenna synnytyksestä on kaksi viikkoa :)
Synnytystä ruvettiin käynnistämään melkeinpä heti kun pääsin osastolle. Ensiksi pääsin käyrille..sitten sain ensimmäisen prostaglandiini tabletin ja sainkin sitten vaan ruveta odottelemaan supistuksia. Supistuksia ei tullut ja aloin jo turhautumaan, koska olin varma ettei lääkkeet edes auta ja etten synnyttäisi vielä edes seuraavanakaan päivänä.
3h meni ja oli taas käyrien vuoro ennen kuin saisin seuraavat kaksi tablettia. Supistusten venailu oli hyvin tylsää ja vitutti, koska tiesin, että joudun vielä ainakin seuraavan yön olemaan yksin ilman J:tä. Onneksi muru oli kuitenkin kanssani niin kauan kun sairaalassa sai olla eli klo 20:00 täytyi sitten lähteä. Supistukset mulla alkoi hieman ennen kuin J:n piti lähteä..ne ei ollut kovin kovia vielä, mutta tuntui kuitenkin hieman. Kun J:n oli aika lähteä multa tuli itku, koska en olisi millään tahtonut jäädä yksin ja tiesin, että yöstä voi tulla tukala.
Supparit alkoi kovenemaan kun J: lähti ja minulta tultiin kysymään tarvitsenko vielä niitä prostaglandiini tabletteja, mutta sanoin, että en todellakaan kun supparitkin on alkanut jo kohtalaisen kovasti koskemaan ja tahtoisin yöllä kuitenkin nukkua edes vähän. Minulle tuotiin särkylääke ja lämpötyyny, että olo helpottuisi vähän ja saisin nukuttua. Kello oli jotain kymmenen illalla ja nousin sängystä, että ottaisin vettä niin saisin lääkkeet alas. Kerkesin saamaan toisen puolikkaan lääkkeestä alas kun minulla meni yhtäkkiä vedet. Menin hetkeksi paniikkiin..vettä vaan valui ja se oli hieman punertavaa.
Kun rauhoitun vähän niin soitin kiireellä J:lle ja kerroin, että mulla meni vedet. Se ois halunnu tulla sairaalle jo heti sillon, mutta sanoin, että se pyydetään sitten jos lapsi sattuiskin jo yöllä tulemaan. Painoin kutsunappia ja kätilö tuli paikalle ja kerroin, että vedet meni ja pian mulle tehtiin sisätutkimus ja yllätys eipä ollut mitään vieläkään tapahtunut. Supistukset olivat jo todella kovia ja itku tulikin välillä..sattui niin paljon ja ehkä itkin myös siksi, että olin yksin tai siis J ei ollut mun kanssa.
Sain jonkun kipulääkkeen joka pistettiin mahaan, että saisin unta noh eihän se mitään auttanut..kävin lämpimässä suihkussa eikä sekään auttanut. Kävin myös pari kertaa yöllä käyrillä katsottiin, että kaikki oli kunnossa ja olihan siellä. Jossain välin sain taas uuden piikin siihen masuun ja nukahtamislääkkeen ja nukuin niiden avulla huikean yhden tunnin! Aamuyöllä jossain välin(kellonajat ei muistissa) tehtiin sisätutkimus, mutta ei muuta kuin vain kaula hävinnyt ja edelleen vain sormelle auki. No olihan se edes jotain.
Aika mateli..klo 08:00 kulti tuli viimeinkin! Enää välillä supistusten väli oli minimissään vain puoliminuuttia..oloni oli välillä tosi kipeä ja olin tositosi väsynyt. Supistuksien aikana tuntui, että voisin oksentaa. Pääsin käyrille, mutta en kerennyt olemaan 20min kun käskin lopettaa ja tekemään sisätukimuksen, koska halusin tietää onko edistystä tapahtunut. Ja kyllä oli..olin nimittäin jo 4cm auki! Pääsin siis synnytyssaliin. Oli kauheaa ja tavallaan myös ihanaa tietää, että synnyttäisin sinä päivänä!
Salissa puudutusvalmistelut aloitettiin klo 11:17 ja klo 11:55 epiduraali laitettiin tippumaan, sitten aloitettiin oksitosiinin tiputus. Epiduraali auttoin kestämään suppareita joten kuten ja sain välillä nukuttuakin. Klo 13:15 mulle tehtiin taas sisätutkimus ja olin 6cm auki! Supistukset oli taas kovia kun epiduraalin vaikutus oli heikentynyt..halusin vaan jo äkkiä synnyttämään, koska olin niin väsynyt ja kyllästynyt kauheisiin kipuihin. Klo 15:00 minulle tehtiin taas sisätutkimus, koska painontunne voimistui, mutta ei ollut vielä ponnistamisen tarvetta ja en ollut vielä silloin ihan töysin auki. Klo 15: 55 täytyi jo alkaa ponnistamaan..koitin aluksi kyljellään ,mutta tuntui ettei siitä tule yhtään mitään. Ja ponnistamisen tarvetta ei ollut kovin usein ja klo 16: 20 oksitosiinia nostetaan. Vaihdoin puoli-istuvaan asentoon klo 16: 35 ja siitä oli kyllä todella paljon helpompi ponnistaa.
Aloin siis kunnolla ponnistamaan puoli-istuvassa asennossa silloin klo 16:20. Kipu oli aivan sietämätöntä, itkin vähän väliä ja tuntui, että repeän oikeasti ja todella pahasti! Voin kyllä oikeasti sanoa, että sattui ihan helvetisti ja halusin vaan, että poika syntyisi pian. Välillä tuntui, että voimat eivät vaan yksinkertaisesti riitä enkä saisi poikaa omin avuin ulos. Itkin ja huusin tosi kovaa eikä se oikein hengityskään aina meinannut onnistua, koska koski vaan niin paljon ettei voinut millään olla välillä karjumatta. Klo 16: 52 viimein poika syntyi maailmaan<3 Ja istukka syntyin klo 17:00 ongelmitta.
 |
| kuvassa 1vuorokauden ikäinen! |
maanantai 9. syyskuuta 2013
synnytyskertomus part 1 !!
Synnytystarina nyt tulee minulla sitten tänne blogiin kahdessa osassa kun muuten oli vähän liiankin pitkä pätkä tekstiä, vaikka tulee tästä ekastakin osasta jo kovin pitkä, mutta kuitenkin kirjoitan ekaksi tänään siitä kun mentiin sairalaan ja huomenna pyrin sitten kirjoittamaan itse synnytyksestä jne.
Aloitan tämän kertomalla aluksi viimeisestä neuvolakäynnistä yhtenä kappaleena ja siitä miksi jouduttiin käynnistykseen pari päivää aiemmin kuin oli tarkoitus.
Ma 26.8 mentiin neuvolaan ja ekana aloitettiin ultrauksella ja siellä se poika oli täysin kunnossa. Seuraavaksi oli aika katsoa pissatesti, paino jne. Kaikki oli muuten kunnossa, mutta proteiinit oli pissassa edelleen plussalla. Neuvolasta soitettiin siksi KYS:n äitipolille ja kysyttiin pitäisikö heti samana päivänä sinne mennä, mutta se kätilö siellä sanoi, että seuraavana aamuna voisi tulla. Siellä sitten katsottaisiin tarkemmin vauvaa ja onko istukka kunnossa ja otettaisiin verikokeita.
Mulle iski siinä vaiheessa hieman paniikki kun alunperin meidän piti vasta torstaina mennä sairaalaan eikä jo tiistaina. Olin kyllä ihan varma etten seuraavana yönä kyllä nuku yhtään, vaikka enhän minä silloin vielä voinut olla edes varma, että käynnistettäisiinkö synnytys tiistaina vaiko ei.
Me J:n kanssa mentiin jo heti maanantaina Kuopioon yöksi J:n veljen ja sen vaimon luokse, koska aamulla piti jo joskus klo 09:00 olla sairaalalla. Sairaalaan kun päästiin niin mentiin ekana äitipolille kysymään, että minne meidän nyt oikein pitäisi mennä. Sieltä sain jonkun kansion jossa on mun tietoja ja sen kanssa piti synnytyssalille mennä.
Siellä sitten kävin antamassa kansion ja käskivät minun istua odottamaan kätilöä. Kätilö tulikin nopeasti ja alkoi kyselemään miksi tulin aikaisemmin sinne. Selitin sitten proteiinistä pissassa ja kohta pääsinkin antamaan pissanäytteen, että he voisivat katsoa paljonko sitä proteiiniä on jos on. Ja no olihan ne edelleen koholla, mutta ei oikeen osannut sanoa paljonko. Sitten päästiinkin n. 20min käyrille ja minulta samalla otettiin parit verenpaineet. Lapsen käyrät oli kunnossa ja eikä minullakaan ollut verenpaineet koholla.
Käyrien jälkeen kätilö sanoi, että ottaa minulta verikokeet nähdäkseen esim: paljonko ne proteiinit ovat koholla ja maksa-arvoja ja sellaista. Tuloksien saamisessa kuulemma kestäisi joku 1,5h joten lähtiin ulos sairaalasta siksi aikaan.
Takas kun tultiin niin sanoivat ettei tulokset ole ihan vielä tullut. Joten vauva katsottiin ennen sitä..ja sisätutkimus siinä samassa. Tilanne alhaalla oli yhdelle sormelle auki, pehmeä ja 2cm kaulaa jäljellä.
Virtaukset oli kaikki kunnossa ja istukkakin oli kunnossa ja painoarvioksi ultralaite laski pojalle 3800g. Vähän järkytyin, että enhän mä edes voi saada sitä ulos mitenkään, mutta lääkäri sanoi, että tuntuu käteen pienemmältä. Kun siitä huoneesta sitten lähdettiin niin kätilö tuli ja sanoi, että maksa-arvot oli ok, mutta se proteiini oli kahdella plussalla joten joudun jäämään osastolle..ja samana päivänä aloitellaan käynnistystä.
Taas mulla iski kauhea paniikki kun ajattelin, että voi ei sehän voi syntyä jo huomenna ja varmaan syntyykin! Kohta minut ja J sitten ohjattiin osastolle ja sainkin pian nähdä huoneen mihin pääsen.
Huomenna jatkuu..ja saatte sitten lukea osastolla olosta ja siitä kun alkaa tilanne edistymään ja synnytyksestä tietenkin!! :)
Aloitan tämän kertomalla aluksi viimeisestä neuvolakäynnistä yhtenä kappaleena ja siitä miksi jouduttiin käynnistykseen pari päivää aiemmin kuin oli tarkoitus.
Ma 26.8 mentiin neuvolaan ja ekana aloitettiin ultrauksella ja siellä se poika oli täysin kunnossa. Seuraavaksi oli aika katsoa pissatesti, paino jne. Kaikki oli muuten kunnossa, mutta proteiinit oli pissassa edelleen plussalla. Neuvolasta soitettiin siksi KYS:n äitipolille ja kysyttiin pitäisikö heti samana päivänä sinne mennä, mutta se kätilö siellä sanoi, että seuraavana aamuna voisi tulla. Siellä sitten katsottaisiin tarkemmin vauvaa ja onko istukka kunnossa ja otettaisiin verikokeita.
Mulle iski siinä vaiheessa hieman paniikki kun alunperin meidän piti vasta torstaina mennä sairaalaan eikä jo tiistaina. Olin kyllä ihan varma etten seuraavana yönä kyllä nuku yhtään, vaikka enhän minä silloin vielä voinut olla edes varma, että käynnistettäisiinkö synnytys tiistaina vaiko ei.
Me J:n kanssa mentiin jo heti maanantaina Kuopioon yöksi J:n veljen ja sen vaimon luokse, koska aamulla piti jo joskus klo 09:00 olla sairaalalla. Sairaalaan kun päästiin niin mentiin ekana äitipolille kysymään, että minne meidän nyt oikein pitäisi mennä. Sieltä sain jonkun kansion jossa on mun tietoja ja sen kanssa piti synnytyssalille mennä.
Siellä sitten kävin antamassa kansion ja käskivät minun istua odottamaan kätilöä. Kätilö tulikin nopeasti ja alkoi kyselemään miksi tulin aikaisemmin sinne. Selitin sitten proteiinistä pissassa ja kohta pääsinkin antamaan pissanäytteen, että he voisivat katsoa paljonko sitä proteiiniä on jos on. Ja no olihan ne edelleen koholla, mutta ei oikeen osannut sanoa paljonko. Sitten päästiinkin n. 20min käyrille ja minulta samalla otettiin parit verenpaineet. Lapsen käyrät oli kunnossa ja eikä minullakaan ollut verenpaineet koholla.
Käyrien jälkeen kätilö sanoi, että ottaa minulta verikokeet nähdäkseen esim: paljonko ne proteiinit ovat koholla ja maksa-arvoja ja sellaista. Tuloksien saamisessa kuulemma kestäisi joku 1,5h joten lähtiin ulos sairaalasta siksi aikaan.
Takas kun tultiin niin sanoivat ettei tulokset ole ihan vielä tullut. Joten vauva katsottiin ennen sitä..ja sisätutkimus siinä samassa. Tilanne alhaalla oli yhdelle sormelle auki, pehmeä ja 2cm kaulaa jäljellä.
Virtaukset oli kaikki kunnossa ja istukkakin oli kunnossa ja painoarvioksi ultralaite laski pojalle 3800g. Vähän järkytyin, että enhän mä edes voi saada sitä ulos mitenkään, mutta lääkäri sanoi, että tuntuu käteen pienemmältä. Kun siitä huoneesta sitten lähdettiin niin kätilö tuli ja sanoi, että maksa-arvot oli ok, mutta se proteiini oli kahdella plussalla joten joudun jäämään osastolle..ja samana päivänä aloitellaan käynnistystä.
Taas mulla iski kauhea paniikki kun ajattelin, että voi ei sehän voi syntyä jo huomenna ja varmaan syntyykin! Kohta minut ja J sitten ohjattiin osastolle ja sainkin pian nähdä huoneen mihin pääsen.
Huomenna jatkuu..ja saatte sitten lukea osastolla olosta ja siitä kun alkaa tilanne edistymään ja synnytyksestä tietenkin!! :)
sunnuntai 8. syyskuuta 2013
viikonloppu kuulumisia
Outoa kun minusta ja J:stä tuntuu, että meidän prinssi olis ollut meidän kanssa kotona jo paljon kauemmin kun 8 päivää ja tuntuu kun oisin tuntenut meidän murusen jo kauemmin. Nämäkin päivät, jotka murunen on ollut meidän kanssa on ollut elämäni onnellisimpia ja ihanimpia päiviä..ei vaan voi sanoin kuvailla miten onnellinen olen meidän pikkumiehestä<3!
Eilen sain muutakin pientä iloitsemisen aihetta, koska kävin vaa'alla ja sepä näyttikin, että kaikki raskauskilot on poissa jippii! Sain siis raskausaikana 12kg, mutta ne on jo poissa odotin kyllä ettei ne ihan noin äkkiä olisi hävinnyt, koska ei puolitoista viikkoa synnytyksestä ole kovin pitkä aika. Toki onhan mulla noita kiloja muutenkin muutama ylimääräinen ja löllöä liikaa masussa ja hieman reisissä, mutta kyllä ne siitä varmaan aikas äkkiä häviää kun pääsen jossain vaiheessa salilla käymään nyt en pysty kun vasta käymään lenkillä. Joten innolla odottelen jälkitarkastusta..sen pitäisi sitten varmaan suunnilleen kuukauden päästä olla..ääh miten pitkä aika!
Eilen me käytiin sen verran vaunuilemassa, että mentiin käymään J:n porukoilla, koska ne grillaili ja meidät pyydettiin prinssin kanssa sinne myös. Saatiinpa siis varmaan tämän kesän viimeiset grillisafkat. Aluksi mua vähän jännitti miten meillä poitsun kanssa vaunulenkit lähtee sujumaan, että entäs jos poju ei tykkäisikään olla vaunuissa vaan itkisi koko ajan. Olen kuitenkin hyvin tyytyväinen/iloinen, koska poika viihtyy vaunuissa tosi hyvin ja nukahtaa yleensä viimeistään kun vaunuihin laittaa tai joskus ennen kuin edes kerkeää laittaa vaunuihin.
Pitää ruveta ihan säännöllisesti lenkkeilemään vaunujen kera nyt kun en oikein muuta liikuntaa pysty harrastamaan. Siinä meidän viikonlopun touhuilut oikeastaan suurimmaksi osaksi onkin. Päivät meneekin lähinnä vaan poitsua ihaillessa .
Ensi viikolla minun pitäisi saada aikaiseksi varattua ristiäispäivä..kauhea stressi meinaa välillä olla yksistä ristiäisistä, mutta onneksi niihin ei kauheasti tule porukkaa, koska me kutsutaan vaan lähisukua enimmäkseen. No niistä sitten kuitenkin myöhemmin joskus lisää kun asia on enemmän ajankohtainen..ja kirjoittelu taitaa nyt loppua tähän tältä erää, koska poika heräsi äsken ..joten palailen tässä joku päivä kunhan kerkeän :)
Eilen sain muutakin pientä iloitsemisen aihetta, koska kävin vaa'alla ja sepä näyttikin, että kaikki raskauskilot on poissa jippii! Sain siis raskausaikana 12kg, mutta ne on jo poissa odotin kyllä ettei ne ihan noin äkkiä olisi hävinnyt, koska ei puolitoista viikkoa synnytyksestä ole kovin pitkä aika. Toki onhan mulla noita kiloja muutenkin muutama ylimääräinen ja löllöä liikaa masussa ja hieman reisissä, mutta kyllä ne siitä varmaan aikas äkkiä häviää kun pääsen jossain vaiheessa salilla käymään nyt en pysty kun vasta käymään lenkillä. Joten innolla odottelen jälkitarkastusta..sen pitäisi sitten varmaan suunnilleen kuukauden päästä olla..ääh miten pitkä aika!
Eilen me käytiin sen verran vaunuilemassa, että mentiin käymään J:n porukoilla, koska ne grillaili ja meidät pyydettiin prinssin kanssa sinne myös. Saatiinpa siis varmaan tämän kesän viimeiset grillisafkat. Aluksi mua vähän jännitti miten meillä poitsun kanssa vaunulenkit lähtee sujumaan, että entäs jos poju ei tykkäisikään olla vaunuissa vaan itkisi koko ajan. Olen kuitenkin hyvin tyytyväinen/iloinen, koska poika viihtyy vaunuissa tosi hyvin ja nukahtaa yleensä viimeistään kun vaunuihin laittaa tai joskus ennen kuin edes kerkeää laittaa vaunuihin.
 |
| siellä se murunen nukkuu <3 |
Ensi viikolla minun pitäisi saada aikaiseksi varattua ristiäispäivä..kauhea stressi meinaa välillä olla yksistä ristiäisistä, mutta onneksi niihin ei kauheasti tule porukkaa, koska me kutsutaan vaan lähisukua enimmäkseen. No niistä sitten kuitenkin myöhemmin joskus lisää kun asia on enemmän ajankohtainen..ja kirjoittelu taitaa nyt loppua tähän tältä erää, koska poika heräsi äsken ..joten palailen tässä joku päivä kunhan kerkeän :)
torstai 5. syyskuuta 2013
kotikäynti neuvolasta
Piti nyt aamusta taas tulla pikaiset postaukset tänne kirjoittamaan..on tämä ns. ylimääräinen aika hieman rajoitettua nyt tuo poika nukkuu niin saan taas hieman päivitellä kuulumisia tänne. Ja netistä maksetaan joten pitää sitä yrittää edes välillä käyttää.
Mutta niin meillä menee pienen murusen kanssa täällä tosi hyvin..ei ole ollut mitenkään vaikeaa edes tämä eläminen pikkuisen kanssa, koska poika on aika rauhallinen tai ei itke turhista yleensä eli itkee lähinnä vain silloin kun on oikein kova nälkä. Ihana on meidän uusi perheenjäsen<3 Eilen meillä kävi neuvolatäti kotikäynnillä katsomassa meidän murusta..jännitin kovasti etukäteen, että onko meidän pojalle tarpeeksi tullut painoa ja riittääkö minun oma maito poitsulle. Ja hurjana oli kyllä paino ukkelilla noussut..en mitään niin isoa lukua edes osannut odottaa mitä vaaka näytti, mutta sanoin neuvolatäti, että samaan malliin pitää ruokkia aina kun on pienellä nälkä.
Kotiinlähtö paino oli 3400g ja nyt siis jo 3950g painoi poika ja vasta 8pvän ikäinen oli eilen..eli oli ainakin tositosi hyvin saanut syntymäpainon takaisin joka oli siis 3600g. Napatynkään laitettiin eilen jotain ainetta, että se kuivaa vähän vielä nopeammin ja tippuisi kohta pois. Kaikki oli pojulla kunnossa mitä nyt hiukan kuiva iho, mutta se aika usein noilla pienillä taitaa kuivua laittaa vaan sitten seuraavan kerran kylpyveteen öljyä. Minunkin kohtua paineltiin vielä ja oli sellainen kun pitikin hyvin supistunut. Ensi viikolla meillä on neuvolakäynti luvassa seuraavan kerran..ihan silläkin, että näkee miten se napatynkä on siitä irronnut.
Tänään ajateltiin, että voitaisiin ehkä ensimmäistä kertaa uskaltautua vaunuilemaan ja käytäisiin samalla mummolassa( minun äidin luona), koska pikkusiskoni ja veljeni ei ole vielä meidän pienokaista nähnytkään. Ja minäkin olen sen verran hyvin toipunut synnytyksestä, että eiköhän tuo muutaman kilometrin vaunulenkki onnistu jo :)
Yritän viikonloppuna vähän paperille hahmotella tuota synnytystarinaa, että jos ensi viikolla joku päivä saisin sen tänne teillekin jaettua. Niin ja toivepostaus ideoita saa heitellä sitten vapaasti jos haluaa ja jos niitä tulee niin pyrin kyllä kaikki toteuttamaan parhaani mukaan! :)
Mutta niin meillä menee pienen murusen kanssa täällä tosi hyvin..ei ole ollut mitenkään vaikeaa edes tämä eläminen pikkuisen kanssa, koska poika on aika rauhallinen tai ei itke turhista yleensä eli itkee lähinnä vain silloin kun on oikein kova nälkä. Ihana on meidän uusi perheenjäsen<3 Eilen meillä kävi neuvolatäti kotikäynnillä katsomassa meidän murusta..jännitin kovasti etukäteen, että onko meidän pojalle tarpeeksi tullut painoa ja riittääkö minun oma maito poitsulle. Ja hurjana oli kyllä paino ukkelilla noussut..en mitään niin isoa lukua edes osannut odottaa mitä vaaka näytti, mutta sanoin neuvolatäti, että samaan malliin pitää ruokkia aina kun on pienellä nälkä.
Kotiinlähtö paino oli 3400g ja nyt siis jo 3950g painoi poika ja vasta 8pvän ikäinen oli eilen..eli oli ainakin tositosi hyvin saanut syntymäpainon takaisin joka oli siis 3600g. Napatynkään laitettiin eilen jotain ainetta, että se kuivaa vähän vielä nopeammin ja tippuisi kohta pois. Kaikki oli pojulla kunnossa mitä nyt hiukan kuiva iho, mutta se aika usein noilla pienillä taitaa kuivua laittaa vaan sitten seuraavan kerran kylpyveteen öljyä. Minunkin kohtua paineltiin vielä ja oli sellainen kun pitikin hyvin supistunut. Ensi viikolla meillä on neuvolakäynti luvassa seuraavan kerran..ihan silläkin, että näkee miten se napatynkä on siitä irronnut.
Tänään ajateltiin, että voitaisiin ehkä ensimmäistä kertaa uskaltautua vaunuilemaan ja käytäisiin samalla mummolassa( minun äidin luona), koska pikkusiskoni ja veljeni ei ole vielä meidän pienokaista nähnytkään. Ja minäkin olen sen verran hyvin toipunut synnytyksestä, että eiköhän tuo muutaman kilometrin vaunulenkki onnistu jo :)
 |
| Meidän rakkaus joka on tänään illemmalla 9 päivän ikäinen<3 |
maanantai 2. syyskuuta 2013
Kuulumisia
Nyt mulla on hiukan aikaa kirjoittaa tänne pitkästä aikaa kun saatiin tuo pikkumies nukkumaan. On kyllä vieläkin niin kovin outoa ajatella, että vihdoinkin meidän muru on meidän kanssa ja, että oikeesti tuollainen pienen pieni ihanuus siellä masussa asusti ja minä synnytin sen! Me päästiin pois sairaalasta lauantaina kun oli lääkäri pojan ja minut tarkistanut. Ja meidän murulla oli kaikki juuri niin kuin pitääkin ja minullakin kaikki ok..mitä nyt "hiukan " kipeä alakerta..nooh jospa se siitä ajanmyötä ja särkylääkkeiden kanssa helpottaisi. En kuitenkaan onneksi mitään hirveää traumaa tai kammoa saanut synnytyksestä, vaikka itse vähän kipeä olinkin sen jälkeen, mutta se menikin muuten aikas hyvin. Synnytyksestä kerron toki lisää kunhan saan jonkinlaisen synnytystarinan tänne värkättyä.
Kuitenki olen nyt maailman onnellisin äiti ja minulla on täydellinen pikkupoika ja ihana mies joka oli kyllä hyvin tukena synnytyksen aikana ja valmistautuessa siihen ja koko raskaudenajan<3 Ja meillä on kyllä hyvin lähtenyt elämä pienen tulokkaan kanssa sujumaan..ekana päivänä toki oli hieman stressiä ja vähän jännitti ja pelotti, että ,kuinkahan me pärjätään, mutta hyvin on kyllä mennyt. Ja poika on oikeastaan helppo lapsi ainakin tähän mennessä. Tietysti välillä kiukuttaa ja tissillä tykkäisi olla kokoajan, mutta saadaan aika hyvinki nukuttua ja aika rauhallinen tapaus on meidän murunen. Viime yönkin uni saldo oli kuitenkin 6,5 h ja minusta se on aikas hyvin kuitenkin yksi herääminen vaan tuossa välissä sen verran, että söi vähän ja vaipat vaihdettiin. Ja olen kyllä onnellinen, että imetys on lähtenyt sujumaan tosi hyvin siinä ei ole mitään ongelmia..vaikka enpäminä sitä jaksanut murehtia oikeastaan paljoakaan ennakkoon.
Joo, mutta poika heräsi joten täytyy lopetella tämä kirjoittelu kun isi meni vaihtamaan vaipan ja meikällä taitaa alkaa ruokinta. Palailen taas kun kerkeän loppuun kuva pojasta!
Poika painoi 3600g ja pituutta 51cm<3
Kuitenki olen nyt maailman onnellisin äiti ja minulla on täydellinen pikkupoika ja ihana mies joka oli kyllä hyvin tukena synnytyksen aikana ja valmistautuessa siihen ja koko raskaudenajan<3 Ja meillä on kyllä hyvin lähtenyt elämä pienen tulokkaan kanssa sujumaan..ekana päivänä toki oli hieman stressiä ja vähän jännitti ja pelotti, että ,kuinkahan me pärjätään, mutta hyvin on kyllä mennyt. Ja poika on oikeastaan helppo lapsi ainakin tähän mennessä. Tietysti välillä kiukuttaa ja tissillä tykkäisi olla kokoajan, mutta saadaan aika hyvinki nukuttua ja aika rauhallinen tapaus on meidän murunen. Viime yönkin uni saldo oli kuitenkin 6,5 h ja minusta se on aikas hyvin kuitenkin yksi herääminen vaan tuossa välissä sen verran, että söi vähän ja vaipat vaihdettiin. Ja olen kyllä onnellinen, että imetys on lähtenyt sujumaan tosi hyvin siinä ei ole mitään ongelmia..vaikka enpäminä sitä jaksanut murehtia oikeastaan paljoakaan ennakkoon.
Joo, mutta poika heräsi joten täytyy lopetella tämä kirjoittelu kun isi meni vaihtamaan vaipan ja meikällä taitaa alkaa ruokinta. Palailen taas kun kerkeän loppuun kuva pojasta!
 |
| äidin ihana<3 ! |
Poika painoi 3600g ja pituutta 51cm<3
Tilaa:
Blogitekstit
(
Atom
)