Koulu ja uudet kaverit.

Minä itse olen aina ollut sellainen ihminen joka jännittää aina uusia tilanteita. Ja olen myös alussa hieman ujo kun on tutustuttava uusiin ihmisiin.

Joten pari päivää ennen koulun alkua aloin miettimään,että millaisiakohan ihmisiä siellä minun luokalla tulee olemaan, onko kaikki nuoria ja minä itse olen ainut "vanhus" . Tietysti myös mietti miten tulen juttuun muiden kanssa ja entäs jos ei synkkaa yhtään kenenkään kanssa niin minä sitten hengailen yksin..kauhea ajatus! No ensimmäisenä koulupäivänä ei vielä oikein kenestäkään saanut kunnollista kuvaa ihmisenä ja eka päivä oli muutenkin niin sekava, että ei siinä kauheasti kerennyt tuttavuutta tekemään. Kuitenkin aika äkkiä kaikki jutusteli kaikkien kanssa eikä tarvinnut minunkaan yksin peukaloida pyöritellä.

Uudet opiskelukaverit on kaikki huipputyyppejä. Ja nyt tuntuu kun olisi jo kauemminkin tunnettu. Tosin on muutama jonka kanssa ei niin paljoo ole jutskaillut ja on vaihtanut vaan muutamia sanoja, mutta kaikki tulee toimeen keskenään ja hyvä ilmapiiri meidän ryhmässä ja kaikki tukee ja auttaa toisiaan. Minulle esimerksi ainakin merkkaa paljon koulussa jo ne kaverit ja jos on muuten mälsä "ei huvita koko koulu" päivä niin kyllä sinne kouluun erilailla silti jaksaa vaan mennä kun on kavereita joiden näkemistä odottaa. Ja uskon kyllä, että tulee olemaan mukavat n. 2,5 vuotta .

Taas yksi asia mistä pitää olla onnellinen ja kiitollinen on kaverit/ystävät! Kaikilla ei ole valitettavasti aina kavereita, mutta minusta se on väärin ja jokaisella kyllä pitäisi olla edes se yksi kamu jonka kanssa puhua ja joka kuuntelee ja tietysti toistepäin myös. Minulla esimerksi oli kaverit vähissä, koska ne jotenkin pääsi lapsen saamisen takia vähentymään( asiasta tulossa postaus erikseen joku päivä) ja koulu minua ainakin piristi kun on nyt taas uusia ihania ihmisiä saanut tavata :) <3

Laatuaikaa perheen kesken.

On kyllä ihanaa viettää aina oman perheen kesken aikaa ilman mitään turhaa stressiä ja kiirettä. Toivoisin vaan, että viikonloputkin olisivat pidempiä kun arkena aikaa ei ole niin paljoa touhuilla yhdessä.

Tänä viikonloppuna me käytiin pilvisestä ja muutenkin epävakaan oloisesta säästä huolimatta lenkillä ja pysyttiin onneksi kuivina kun ei ruvennut satamaan sen enempää ja tuli muutama pisara vaan. Eilinen menikin ihan päinvastaisissa meiningeissä ja herkuteltiin sisätiloissa. Monena viikonloppuna minun on tarkotus ollut leipoa jotain hyvää. mutta aina se on jäänyt joten eilen menin jo aamulla ajoissa ostelemaan kaupasta leivontaan tarvikkeita ja tein kardemumma muffinseja. Ja olipas ne kyllä hyviä ja maistui kaikille, vietiin niitä myös Juhan vanhemmille samalla kun käytiin siellä moikkaamass Joelin serkkupoikaa ja kummeja.

Joel sai myös maistella herkkuja

Kuitenkin parasta koko viikonlopussa oli kun kävimme tänään leikkikentällä ja Joel oli kyllä niin onnellinen kun sai olla hiekkalaatikolla ja minun sylissä laskea liukumäkeä, mutta parasta taisi olla kun sai pientenlasten keinussa  keinua ja se nauratti kyllä kokoajan <3!

sudenkorentokin oli liukumäessä

Kyllä aiotaan tästä lähtien useammin käydä leikkikentällä leikkimässä kun Joel noin kovasti tykkäsi siellä olla. On onneksi tässä vielä syksy aikaa käydä ja pariin kertaan kerkeää ainakin jos sää sallii. Hirmu hyvä mieli tuli itsellekin kun näin miten aidon iloiseksi Joel tuli <3!

Kaikkea mukavaa siis on kuulunut meidän viikonloppuun, vaikka piti niitä koulutehtäviäkin tehdä hieman ja tänään pitää jatkaa myös vielä, mutta onneksi oli aikaa muuhunkin. Mitenkän muiden viikonloppu sujui? Saitteko ulkoilla vai oliko jossain sateinen syksysää ja pysyteltiin sisätiloissa?

Kun viikonloppu ei tunnu viikonlopulle

Miten voi samalla odottaa viikonloppua ja samalla kuitenkaan se ei tunnu mitenkään hienolle ja loistokkaalle ja oikeastaan tuntuu tylsälle. No minä voin kertoa..Joo onhan viikonloppu aina jees kun saa olla kotona jos muuten arkena pyörii töissä taikka koulussa tai muuten vaan on perheestä erossa ja on oma rauha ja saa ottaa vaan rennosti ja siis ei vaan tarvitse tehdä mitään suurempaa kun riittää,että on vaan. Voi kyllä tykkään sellaisista viikonlopuista, mutta tämä ei ole sellainen. Tähän viikonloppuun rentoutumisen ja kaiken stressaavan mielestä pois sulkemisen sijaan liittyy hyvinkin vahvasti kaikkea stressaavaa jota ei sovi unohtaa ja painaa jonnekin aivojen perälle.

Tänäkin viikonloppuna minulla on koulutehtäviä hoidettavana ja ensi viikolla pidettävään matikan kokeeseen täytyy alkaa valmistautumaan jos aikoo päästä läpi ja mieluummin saisin edes 2 numeroksi enkä menisi rimaa hipoen läpi joten täytyy lukea ja laskea ja lisää laskea, että muistaisin kaiken myös torstainakin. Fysiikastakin tuli taas uusi tehtävä ja se olisi hyvä myös saada alulle edes huomenna..eikös kuulosta kivalle?

Jotenkin pikkuhiljaa alkaa jo odottamaan innolla lähestyvää syyslomaa kun saa olla Joelin kanssa vaan kotona ja nukkua pitkään tai toivon, että saisi. Olen niin vähän meidän pienen murun kanssa nykyään, että kyllä hetkeksi aion viikonloppunakin heittää vihot ja kirjat nurkkaan lojumaan ja leikkiä poitsunkin kanssa ja sunnuntaina meinattiin käydä leikkikentällä koko perhe, että saa Joelkin muutakin ulkona tehdä kun vaan vaunuissa kykkiä.

Mutta onko muilla viikonlopulle mitään suunnitelmia? :)

Elämää 1 vuotiaan kanssa

Hetki sitten muistelin haikeana niitä aikoja kun poika oli pieni ja jonkun muutaman kuukauden ikäinen vanha vain. Muistelin niitä ehkä siksi,että kaipasin pienen vauvan ihanaa tuoksua, kaipasin sitä pientä tuhisijaa siihen kainaloon.

Nykyään kun Joel on jo vuoden ikäinen niin onhan tässä meillä osittain ihan eri poitsu kun silloin. Uusia taitojakin on opittu valtavasti. Nykyään juostaan jo äitiä ja isiä karkuun nopsaa. Ja huomaa kyllä,että luonnettakin löytyy jo aikalailla nykypäivänä. Meillä ainakin osataan tosiaankin ilmaista jos joku ei menen ihan niin kuin itse tahtoisi. Ja voi sitä temperamentin määrää joinakin päivinä..huh huh, silloin kaipaa kyllä todenteolla sitä pientä ja rauhallista pikku miestä.

Enemmän saadaan tietysti myös perässä juosta ja vahtia ettei toinen telo itseään sohvalle kiivetessään. Ei siis kovinkaan paljon rauhallisia hetkiä ole meidän mökissä. Kaikki laatikot ja roskikset pitää penkoa moneen kertaan päivän aikana, käsi pitää uittaa pari kertaa vähintään vessanpöntössä(ja omat kirjatkin myös!), pakastin olisi myös kiva aina sulattaa..toisinsanoen tekemistä piisaa ihan eritavalla kun ennen.

Nukkuminen on onneksi ollut kauan jo eriluokkaa kun sillä muutaman kuukauden vanhalla pirpanalla ja yöt mennään yleensä yhdellä heräämisellä. Toki vielä voisi mennä kaikki yöt kokonaan omassa sängyssä, mutta ei se ole kauheasti häirinnyt vaikka toinen keskellä tuhiseekin..minulle uni maistuu hyvin jokatapauksessa nyt kun joudun heräämään aikaisin. Enää ei tarvitse itseään tuntea puolikuolleeksi vajaiden yöunien tähden.

Meidän ruoka on paljon kiinnostavampaa kun ne omat safkat ja lemmikkiä me ei tulla tarvitsemaan, koska meillä on jo poika joka kerjää meidänkin ruokia. Tietysti Joelkin saa myös syödä samaa ruokaa kuin mekin välillä, mutta joskus nyt vaan on ruokaa mikä ei niin hyvin pojalle sovellu..esim liian mausteiset ruoat ei käy.

No mutta jos tästä yhteenveto täytyisi saada niin..hektisempää on elämä ainakin nykyään kun poika on jo vanhempi ja se oma aika ja yhteiset rauhalliset hetken J:n kanssa on aika vähäisiä kun uniakaan ei enää niin paljoa päivälläkään nukuta, mutta helpompi on vaikka kyläilemään johonkin lähteä kun niitä unia ei enää tarvitse miettiä. Öö rahaa ei ehkä ihan niin paljoa mene kun korvikkeet on lopeteltu ja lehmän maito menee pojallakin ja välillä kun voi niitä samoja ruokia meidän kanssa mutustaa.Enemmän saa vahtimassa olla eikä hetkeksikään voi laskea silmistä, koska muuten on taas ilkeyksiä tekemässä.

Ihana on meidän taapero ja paljon osaa hienoja isojen lasten juttuja jo, mutta joskus ei haittaisi vaikka hetkeksi rauhottuisi. No kaipa se kuuluu olla näin nyt ja vielä useamman vuoden eteenpäinkin. Ja onneksi on olemassa mummot,että joskus ehkä isi ja äiti voisi harkita vapaa iltaa ja saataisiin ansaittua yhteistä laatuaikaa..vain me kaksi<3!

lyhyt puhelin postaus..sisältää valitusta

Päätin tässä nopsaa pienen puhelin postauksen tehdä, koska tahdon löhötä sohvalla enkä jaksa siirtyä koneen ääreen enkä myöskään ottaa konetta syliin. Tälläkinhetkellä kynän pitäisi sauhuta fysiikan tehtävän parissa eikä postailla..

On tämä opiskelijan elämä välillä stressaavaa kun pitäisi saada tehtäviä tehtyä ja ei vaan ajatus luista eikä mikään etene ja on tehtäviä jotka ei innosta yhtään!  No mutta sellaista se elämäkin on,että aina ei kaikki mene niinkuin unelmoi..en kyllä halua tässä heti 1kk opiskelun jälkeen kuitenkaan antaa sellaista kuvaa,että tässä oltaisiin jo ihan poikki ja kyllästyttäisi.Oikeasti koulussa on kivaa ja viihdyn hyvin,mutta esimerkiksi fysiikkaa opiskellessa tunnen itseni älykkyysosamäärältäni alhaiseksi ihmiseksi..ei vaan saa mitään rustattua paperille. Vali vali..voinko saada muutaman aivosolun lisää ja älykkyyttä ja kärsivällisyyttä...kiitos! 

No ei kai se auta kun yrittää tässä samalla tässä leffaa tuijottaessa vielä laittaa aivot töihin ja yrittää saada edes muutama lause siihen paperille lisää..ääh onko pakko.

Faktoja minusta..kuka täällä kirjoittelee

On niin vähän tullut kirjoiteltua,että päätin tehdä postauksen jonka jälkeen ehkä jokainen vähän enemmän tietää minusta. Joten keksin itselleni oikeastaan vaan kysymykset johon on vastaukset perässä..joten faktoja vaan pöytään.

Perus faktoja..

Nimi: Sonja

Ikä: 21 vuotta on mittarissa

Perhe: Äiti,isäpuoli ja 3kpl löytyy sisaruksia; 2 siskoa ja 1 veli ja minun omaan perheeseeni kuuluu avopuolisoni Juha ja meidän pieni hurmuri poika Joel 1 v.

Ammatti/opiskelu: ammattia vielä ei minulta löydä, mutta opiskelut on kokoajan käynnissä ja sisustajaksi pitäisi valmistua.

Harrastan: kuntosalilla tulee treenattua säännöllisesti nykyään 4 kertaa viikkoon ja viikonloppuisin lenkillä tulee käytyä.

Lempi..

Ruoka: no aikalailla kaikki kotiruoka

Väri: riippuu vähän..tällähetkellä en yhtä ainoaa osaa valita ja lemppareita on : valkoinen, musta, punainen ja vaaleanpunainen

Herkku: apua minä olen niiiin perso kaikelle makealle, mutta irtokarkeista en luopuisi!

Ohjelma: kaikki hömppä menee, vaikkakin nykyään aika vähän tulee telkkua katseltua. Nyt tuijotan sellaisia ohjelmia kuin: Sinkkuelämää( varmaan ikuinen sarjan fani !), Grimm ja Big Brother

Vaate: Tykkään nyt tällähetkellä pitkistä neuletakeista/neulepaidoista ja jalkaan vaan legginssit tai pillifarkut ja that's it, mutta vaate mieltymykset vaihtuu aikalailla myös vuodenajan mukaan. Ja joskus on ihanaa vaan olla mahdollisimman rennoissa vaatteissa ja aika kaivaa kollarit kaapista!

Sekalaista..

Pelkään: hämähäkkejä ja ampiaisia! Tai oikeastaan kaikki ötököitä ja hyönteisiä..ainiin ja hissejä.

Inhoan: itserakkaita ja liian itsekeskeisiä ihmisiä. Ja p*skanpuhujia..ja yleensäkin se oma elämä olisi hyvä olla.

Luonteeltani: olen sosiaalinen, vaikkakin hiukan ujo myös välillä. Omituinen höpöttelijä ja joskus voisi olla hiljaakin. Tietysti myös kuuntelija ja ymmärtäväinen.

Lapsuuden haave ammatti: poliisi

Kolme..

Esinettä/tavaraa jotka lähtisi mukaan autiolle saarelle
1. hammasharja
2.kirja,että voisi ajankuluksi lukea/tai ehkä vihko,että voisi kirjoitella..?
3.mp3 tai joku,että musiikkiakin olisi

Jos saisin 3 toivetta, ne olisivat..

1. maailmaan rauha!
2. No se raha kyllä kelpais aina..
3.että meidän perhe saisi elää terveenä

Lopuksi..

Mitä toivot tulevaisuudelta

No ainakin tahdon tuon koulun hyvin käydä loppuun,että on ammatti ja helpompi saada töitä sitten. Ja no niitä töitä ja oma talo olisi kiva tietysti. Nooh lapsia lisää vielä 1 tai 2kpl ja naimisiin Juhan kanssa! Sekä tietysti toivon,että ollaan J:n kanssa aina onnellisesti yhdessä ja muutenkin,että perheenä menee aina hyvin!<3

Jospa te tämän avulla nyt tiedätte vähän sitten enemmän minusta ja minkälainen tyyppi täällä oikein kirjoittelee. Olen myös itse aika paljon joidenkin bloggaajien samantyyppisiä postauksia lukenut, mutta jos joku ei vielä ole tämän tapaistakaan tehnyt niin eikun kirjoittelemaan. Ja koska minä tykkään lukea niin pistäkää kommenttia jos postailette näitä niin mielelläni luen ja ei tarvitse olla minun seuraama blogi vaan ihan uudetkin tuttavuudet on tervetulleita :)

Meidän viikonloppu

Ihan ensimmäisenä kuvia viikonlopulta ja hölinät ja pölinät vasta ihan  loppuun.

Lauantaina pidettiin koko perheen namipäivä. Isillä ja äiskällä oli irtonameja ja Joel sai maistella kinder patukkaa.

ja kultu teki ihanaa kana ruokaa jonka ohjeen otti jostain kirjasta missä on japanilaisia ruokaohjeita..mm ihanaa oli!

hengailtiin partsilla kun meillä oli 26 astetta lämmintä..lasitetun partsin hyviä puolia! Joel oli ihan innoissaan :)

mammakin unohti hetkeksi koulujutskat ja joi pienen pullon fresitaa jonka sain synttärilahjaksi

tänään ennen lenkille lähtöä..käytiin muutama kerta nauttii lenkillä nauttimassa auringosta

Joel leikki synttärilahjaksi saaduilla leluilla

Oli taas tosi ihana viikonloppu ja viikonloppua yleensäkin nykyään odottaa ihan erilailla kun viikon on koulussa ja yhteistä aikaa on vähemmän. Minun viikonloppu alkoi jo torstaina, koska perjantaina oli vapaata koulusta. Sai taas tehdä yhdessä kaikkea mukavaa ja mikä onkaan sen parempi tapa viettää viikonloppua! Tehtiin hyvää ruokaa, katsottiin leffoja, käytiin lenkkeilemässä,katsottiin videoita joissa Joel oli niiiiin pieni vauva. Pääasia,että itsekin sai rentoutua ja nukkua vähän enemmän ja hetkeksi edes unohtaa koulun, vaikkakin tehtäviä piti jonkun verran tehdä ja tänään pitäisi vielä vähän jatkaa fysiikan parissa ja huomenna se olisi taas paluu kouluarkeen. Mulla on jonkun verran tehtäviä tehtävänä ja välillä miettii,että kuinka niistä selviää, mutta onneks ei ihan älytön kiire ole vielä.

Ensi viikonloppuna meidän oli tarkoitus mennä minun siskoni perheen luokse katsomaan heidän uutta taloa, mutta sekin suunnitelma meni heti jäihin. Siellä on ilmeisesti jos jonkin sortin rokkoa liikenteessä ja siellä kaikki siskoani lukuunottamatta kärsivät enterorokosta joten ei viitsitä sinne itsellemme mitään rokkoja metsästämään ja ollaan sitten yhdessä kotona.

Ja tässä tulikin mieleen,että vaikka harvemmin on tullut postailtua niin toivon,että joku edes lukisi vielä minun blogiani. Ja olen tässä vähän mietiskellyt,että jonkinlaista vaihtelua ja monipuolisuutta voisi ehkä tähän blogiin saada. Eli kiinnostaisko ketään mikään videopostaus tai joku "kysy ja vastaan videolla" postaus tai joku erilainen? Niin kertokaa jos tulee joku toive mieleen (=

Joel Elias 1 v !

Vuosi sitten olin väsynyt yhden kokonaan valvotun yön jälkeen ja toivoin,että kaikki olisi vaan nopeasti ohi. Vuosi sitten olin kironnut ja valuttanut monta kyyneltä kipujen kaiken kivun takia.. vuosi sitten sain aivan uuden merkityksen sanalle "kipu".

Muistan hyvin kun vuosi sitten näin sinut ensimmäistä kertaa ja näin heti kuinka täydellinen oletkaan <3 Kun sain sinut syliini ensimmäistä kertaa unohdin heti kaikki kivut ja väsymyksen ja enää kyyneleet tulivat vain siksi,että olin sanoinkuvaamattoman onnellinen. Vuosi sitten klo 16:52 sinä täyden yhdeksän pisteen täydellinen mies synnyit<3 Painoa sinulla oli 3600g ja pituutta 52cm.

Onnea rakas Joel 1 v!

Vuosi sitten meidän elämä muuttui täysin ja meistä kahdesta tulikin kolme ja oli pelottavaa ja jännittävää tulla äidiksi kun kaikki oli niin uutta. Välillä on ollut hankalaa ja olo on ollut väsähtänyt, mutta hetkeäkään en vaihtaisi pois ja Joel tekee meidät molemmat niin onnellisiksi. Vuosi on mennyt aivan kamalaa vauhtia ja hetki sitten vasta saatiin ekoja päiviä sairaalasta pääsyn jälkeen olla ihan kolmistaan ja Juhan kanssa ihmetellä pientä ihanaa nyyttiä..meidän ensimmäistä lastamme. Ja voi kun toista olisi halunnut vain tuoksutella ja katsoa yötä päivää jos ei tarvitsisi nukkua.

Vuosi on ollut ihana ja äitinä olo on parasta mitä minulle on tapahtunut ja vaikea välillä käsittää miten nopeasti tuo meidän murunen kasvaa ja oppii vähän väliä jotain uutta. Nytkin meillä jo kävellään reippaasti ilman tukea ja kohtahan jo juostaan karkuun äiskää. No ei ihan vielä onneksi, koska vielä äitinkin seura on hyvä ja Joel kyllä näyttää,että tykkää ja välittää ja ikävöi kun olen poissa ja heti on vain syliä vailla jos palaan koulustakin kotiin ja tunnen itseni tärkeäksi..<3

Voi itku meinaa kirjoittaessakin tulla niitä vauva-aikoja muistellessa,vaikka ihana Joel on nyt niinkuin vauvanakin niin kyllä sitä vaan haikeana muistelee silti sitä ihan pientä kääröä. Mutta synnytystarinaa en nyt tässä uusiksi ala kertailemaan, mutta voihan sekin päivä vielä tulla..nyt vielä kuvia vähän loppuun ja menen katsomaan nukahtiko se pieni synttärisankari ja lauantaina me juhlitaan synttäreitä :)

Ensiaskelia

Mun on pitänyt jo jonkun aikaa sitten tulla teille kertomaan,että meillä osataan kävellä jo ilman tukea! Mun sydän suli kun näin ne ekat pienet ja varovaiset askeleet kun Joel uskaltautui päästää tuestaan kiinni jä lähteä pikkuhiljaa kävelemään <3 Samalla tuo uusi taito oli minun mielestä vähän pelottavaa, koska varsinkin alussa ja tietysti vähän vieläkin sai pelätä,että jos toinen kaatuu ja sattuu pahastikin. Ja onhan sitä kaatuiltukin, mutta ei kai sitä elämästä ilman mustelmia selviä ja mitään pahaa ei ole sattunut. Ja on se kuitenkin myös niin ihanaa nähdä oman lapsen oppivan uusia isoja asioita.

Tämä ensimmäinen kerta kun ilman tukea lähdettiin menemään oli jo 8.8 eli päivä ennen minun synttäreitä. Voiko siis parempaa lahjaa äiti saada! Nyt Joel kävelee jo jatkuvaan ilman tukea ja kävely on jo varmempaa,eikä paikallaan paljoa jakseta olla. Tietysti vielä edetään edelleen välillä konttaamalla ja joskus pyllähdetään nurin vähän väliä kun kävellään(varsinkin väsyneenä), mutta hienosti jo osaa kyllä uuden taidon.

11 kk ikäisenä siis tuokin taito opittiin. Ja kuvasin eilen kännykällä pienen pätkän kun Joel käveli ja hieman tais kuvaus häiritä, koska hetken sai kuvailla ennen kuin videolle saatiin mitään.

Minkäs ikäisenä teidän pienet on lähtenyt taapertamaan?

Ja tässä on kovaa vauhtia lähestymässä Joelin 1vuotis synttärit ja juhlat, mutta yritän siitä ja kaikista koulukiireistä huolimatta postailla tänne aina kun on vähänkin ylimääräistä aikaa.

Lapsiperheen toimeentulo

Aihe on meille ainakin ajankohtainen juuri nyt, koska minäkin jatkan taas opintoja ja Juha aloittaa oppisopimuksella lokakuussa.

Jotkut lapsiperheet pärjääväy mainiosti rahallisesti, vaikka aina leikkaillaan lapsilisiä sun muuta,toiset saavat venyttää penniä koko ajan ja viimeiset tipahtavat siihen väliin. Me kuulutaan noihin viimeisiin. Tietysti kaikki riippuu niin monesta asiasta,että ketään ei voi vertailla keskenään, kaikkien perheiden elämän tilanne on eri.

Itse kotona pojan kanssa ollessani en stressannut näin paljoa rahatilanteesta, vaikka eihän sitä suuria rahoja nähnyt, mutta silti jäi myös jotain itsellekin käyttöön vuokran ja ruokien ja pakollisten asioiden jälkeen( ja kyllä lapsilisästä saa myös Joel osansa). No nykyään tilanne on ihan eri, koska minä olen opiskelija ja tulot on se mukaisetkin ja tulen saamaan ainoastaan opintotukea ns. omana rahana ja sekin on varmaan vähän päälle 200€ ja asumistuki tulee, mutta se menee automaattisesti heti vuokraan kun itselleni sen saan. Luulen kyllä,että se vähäinen opintotuki mitä tulen saamaan ei jää ilahduttamaan minua vaan siirtyy meidän perheen menoihin. Toisinsanoen paljon paremmin tulin toimeen poikaa kotona hoitaessani, koska en saa kodinhoidontukeakaan opiskelijana + poika on kunnallisessa hoidossa.

Mielestäni siis kelan systeemi on huono ja joku tuki kyllä kelpaisi ja pariin otteeseen olen miettinyt kyllä olisiko ollut parempi elellä kotona edes hitusen varakkaampana. No koulu käydään silti loppuun nyt, koska ei tässä sentään sillan alla tarvitse asua.

Toimeen siis keskivertoisesti tullaan..ei tarvitse venyttää penniä, mutta ei voi myöskään mitään extempore hankintoja tehdä. Jospa me omillamme pärjättäisiin koko opiskeluaika ettei sossun luukulla tarvitsisi käydä anelemassa rahaa. En siis pidän KETÄÄN huonona jos apua  sosiaalitoimelta saa, koska niin kuin sanoin kaikilla on eri tilanteet ja aina ei ole helppoa, mutta minä toivon,että meidän perhe pärjää ilman.

Jos herätti mielipiteitä ja ajatuksia teissä niin eikun kommentoimaan, koska näistäkin tuki asioista kaikilla on varmasti omat näkökantansa. Minun varmaan tuli selväksi,että paremminkin voisi olla.

Pika morot part 12345 !

Nyt tulee vaan ihan tosi pikamorot, koska kohta pitää olla jo kömpimässä sänkyyn ja koittaa saada unta,että jaksaa taas aamusta aikaisin olla ylhäällä. Mua niin kovasti harmittaa kun en päivällä kauheasti kerkeä kirjoittelemaan, koska tykkään kuitenkin bloggailusta, mutta aikaa on vaan niin kovin vähän kun tänäänkin oli kotona n. klo 15:30 sitten heti söin ,laitoin pyykit pyörimään,lähdettiin salille,tultiin kotiin ja taas syötiin,opintotukihakemusta laitoin netissä menemään,suihkuun ja nyt istun tässä. Ennen kouluun menoa mulla oli tosiaankin aikaa postailla hyvin, mutta nyt aikaa on rajallisesti ja kirjoitan aina kun ehdin..älkää siis rakkaat lukijat kaikotko, koska kyllä minä aina kirjoittelen kun on aikaa ja kyllä järjestän aikaa aina jotenkin, vaikka sitten vasta iltaisin.

Mulla olis yksi super tärkeä ja ihana asia Joeliin liittyen mistä tahtoisin hehkuttaa, mutta siihen liittyen teen postauksen varmaankin viikonloppuna(vähän myöhässä) ajan kanssa, mutta nytten saatte kuulla kouluhölinöitä. Tämä eka jakso koulussa vaikuttais aika helpolle ja mukavalle, koska suurin osa on vaan..no sellaista ihan mukavaa ja ei mitenkään vaikeaa hommaa. Tänäänkin koko päivä kahdeksasta kahteen asti meni ompelukoneen äärellä (3 päivää viikossa menee siihen tyyliin..) Tehtiin edelleen niitä erilaisia saumoja, mutta sitten osa teki esim: kangaslaukkuja,penaalin tai sisustustyynynpäällisiä tai mitä ikinä haluskaan..no minä tein meikkipussin ja toisenkin aloitin, mutta se jäi kesken kun piti kiirehtiä linja-autoon.

aloitus vaiheessa

vetoketju saatu paikalleen..

valmis..toisesta on tulossa vähän söpömpi ja tyttömäinen

Voi joidenkin mielestä kuulostaa tylsälle nuo koulupäivät, mutta aina ei ole samanlaista ja joskus me tapetoidaan ja maalaillaan ja tehdään kaikkea muutakin, mutta alkuun on verhoilu hommaa..ja verhoilu-ja sisustusalalla kun ollaan niin siihenhän tuokin kuuluu. Alku vaan menee näin nyt.

Nyt kuitenkin pakko tästä painua nukkumaan ja palailen taas kun on aikaa! Nyt muuten ottaisin postaustoiveita taas vastaan kun meinaa ideat loppua välillä ja pää lyö tyhjää koulun takia. Nyt kuitenkin hyvät yöt kaikille!

PS: anteeksi mahdolliset kirjoitusvirheet..tein tämän nopeasti ilman suuria tarkistuksia!

Koko kuluneen viikon kuulumiset!

Oonko mä ikinä oikeasti ollut näin kauan kirjoittelematta? Viimeksi maanantaina oon käynyt bloggerin puolella kirjottamassa sekä lukemassa blogeja. Mullahan alkoi tiistaina se koulu ja se on aikalailla sotkenut kaikki ja siksi en ole kerennyt tai edes jaksanut vaivautua avaamaan konetta eikä ajatukset kulje joten päätin suosiolla jättää kirjoittamisen tältä viikkoa juurikin viikonlopuksi kun koulua ei tarvitse miettiä.

 Koulussa on mennyt alkuun hyvin ja kiva on ollut tutustua taas uusiin tyyppeihin ja ihan mukavaa on ollut tämä opiskelijan arkikin, vaikka väsyttää välillä hieman kun aikaisin täytyy herätä, mutta tiedättekö ainakin osaa nauttia viikonlopusta kun saa levätä ja olla vaan muutaman päivän!Koulussa viikko meni aikalailla vaan tutustuessa kouluun(minulle koulu toki oli entuudestaan tuttu) ja uusiin luokkalaisiin, mutta päästiin me aloittelemaan jo vähän opiskeluakin ja ensi viikolla taitaa mennä normaalisti ja päästään niinsanotusti tositoimiin.. ja saa varmasti opiskella.

Tässä muutama kuva kuluneelta kouluviikolta.

tietysti pakollinen wc peilikuva..

torstai meni mukavasti matikan ja fysiikan parissa

Piti harjoitella teollisuus ompelukoneiden käyttöä

Tälläiselle ihmiselle kuin minä joka ei paljoa ompelukoneita käytä mitä nyt viimeksi ehkä seiska luokalla tuokin oli yllättävän vaikeaa..varsinkin saada langat pysymään neulassa. Kyllä se pienen harjoittelun jälkeen lähti sujumaan ja me saatiinkin tehtäväksi tehdä erilaisia saumoja(varmaan kymmenen erilaista) ja voin kertoa,että en vielä saanut ihan kaikkia tehtyä, mutta koulussahan opiskellaan joten ei kaikkea heti pidäkään osata.

Mitäs muuta..No Joel on ollut hoidossa ja olihan siellä vähän itkettänyt aluksi, mutta eihän tuo meidän muru kerennyt olla kuin kaksi päivää ja sitten tulikin kipeäksi :( ! J oli Joelin kanssa torstain ja perjantain kotona, koska pojalla oli kuumetta ja oli tuo isompikin mies vähän kipeänä. Minä säästyin tälläkertaa kuumeelta ja flunssalta. Mutta siis hoidossa oli aikalailla ollut sen hoitotädin syliin menossa kokoajan kun muuten kaikki oli jännää ja uutta ja vähän pelottavaa, mutta tätin sylissä kuulemma kelpasi olla, mutta eihän sitä meidän poikaa tietenkään kokoaikaa voi sylissä kanniskella kun on muitakin lapsia ja paljon muuta tekemistä. Ja nyt meidän poika on ihan hoitoon menonkin takia saanu ruveta syömään paljon samoja ruokia kuin mekin, mutta tietysti vähän hienonnetaan niitä kun eihän tuo paljoa kahdella hampaalla.

Tulipa tekstiä ja kaikki ihan sekaisin, mutta yritän panostaa tähän postailuun taas ja useammin kirjoitella kuin kaksi kertaa viikossa ja varmaan jotain tärkeää unohtui, mutta palailen taas huomenna.

Back to school

Apua apua vähän jo meinaa ruveta jännittämään huominen eka koulupäivä piiitkästä aikaa. Oon viimeksi opiskellu ennen joulua vuonna 2012. Muistanko edes mitään enää mitä kerkesin oppia? Minkälainen ryhmä siellä on tänä vuonna? No huomennahan kaikki selviää ja ei se niin kamalaa voi olla ja puhelimeenkin on laitettu jo herätys klo 05:15,että  mukavan aikaisin saa herätä. Voin olla kyllä ihan koomassa koko aamupäivän, koska ei mun ole tarvinnut noin aikaisin nousta ylös kovinkaan usein, vaikka kyllähän tuo poikakin joskus kukkuu siihen aikaan sängyssään, mutta nukahtaa kuitenkin yleensä uudestaan joten hieman voi olla alussa hankalaa heräily. No kahvia kunnolla naamaan niin ehkäpä se siitä.

Isilläkin on luvassa erilaisia aamuja, koska minä en ole enää paikalla kun hän herää ja J saa hoitaa kaikki aamujutut pojan kanssa ja viedä Joelin myös hoitoon. Minä kuitenkin pakkailen hoitolaukun aina edellisenä iltana valmiiksi ja laitan aamuksi puhtaat vaatteet pojalle joten ehkäpä tuo minun mies pärjää..ja kyllähän se pärjää! J myös joutuu hakemaan pojan kahdelta töistä päästessään pois jos minulle ei satu sitten olemaan lyhyempi koulupäivä.

Kirjottelen sitten huomenna mitenkä meni opiskelijamammalla koulussa, mutta nyt taidan mennä sohvalle löhöämään ja tuijottamaan telkkua ja ajoissa pitää kömpiä sänkyyn, koska herätys on niin liian aikaisin. No pakko vaan jaksaa..

Onko kukaan muu aloittamassa opiskelua tai kenties jo aloittanut ? :)

Päivähoitopaikkaan tutustumaan menossa.

Käytiin tänään Joelin kanssa aamupäivästä palauttamassa se päivähoitopaikkahakemus. Samalla se tätin kanssa jutskailtiin siinä ja ryhmikseen ei enää voi ottaa kun on paikka on pirpanoita täynnä joten perhepäivähoitajalle pääsee meidän mini ja siellä oli 2-3 lasta nytten hoidossa tällähetkellä. Ja se täti siinä soitteli sinne perhepäivähoitajalle ja sanoi,että tarvittais mielellään heti ens viikolla hoitopaikkaa pojalle ja ymmärsin,että se hoitopaikka taitaa järjestyä aika nopsaa joten jospa ensi viikolla pääsis kouluun niin kuin oli tarkoitus. Samalla sitten sovittiin,että huomenna aamusta ysiksi lähdetään Joelin kanssa tutustumaan ihan ensimmäiseen hoitotätiin ja katselemaan millainen paikka se onkaan mihin tuo mies menee. Huh poika ei osaa jännittää vielä, mutta tämä mamma jänskäilee jo senkin edestä.

Se tutustuminen ei varsinaisesti jännitä/stressaa, mutta se,että miten meidän poitsu pärjää siellä uuden ja alkuun tuntemattoman ihmisen hoivassa ja muiden lapsien kanssa. Kyllähän mä tiedän,että se täti hommansa osaa ja on monta vuotta lapsia katsellut ja hoitanut, mutta kyllä se silti vaan jännittää kuinka siellä lähtee asiat sujumaan, mutta kaipa se on ihan ymmärrettävää kun itse oikeastaan lähes poikkeuksetta hoidan poikaa J:n kanssa mitä nyt mummot silloin kun käydään salilla treenailee.

 Ja tuosta tulikin mieleen,että Joel meneekin viikonloppuna(lauantaina) yökyläilemään mummon luokse, koska me lähdetään mökkeilemään yhdeksi yöksi J:n veljen ja hänen vaimonsa mökille ja luvassa on pienet partyt hyvässä seurassa, koska mulla on 21 vuotis synttärit lauantaina ja me ei olla vielä yhtään kertaa eksytty sinne mökkeilemään joten eiköhän se aika jo ole. Odotan tavallaan innolla ja tavallaan kauhulla, koska pojasta on aina vähän hankalaa olla erossa yön ajan, mutta kyllä se tavallaan on ihan kivaa saada enemmän omaa aikaa ja rentoutua ja ehkä grillata ja öhöm vähän skumppaa ja sellasta. Siitä sitten kuitenkin myöhemmin lisää..nyt kutsuu sohva ja telkkari ja ajoissa mentävä nukkumaan,että ollaan huomenna pirteänä hoitopaikkaa menossa tsekkaamaan :)

Ihana aloitus elokuulle

Nyt on taas omaa aikaa kirjoitella kun pojan sai just aamu-unille. Enhän mä eilen illalla enää millään jaksanut ruveta bloggailemaan..olin nimittäin ihan poikki illalla johtuen varmaan kaikesta parin päivän aikana syödyistä herkuista joilla tuli ahdettua maha ihan täyteen. No onneksi nyt on taas ihan hyvä olo. Me ollaan siis täällä J:n porukoilla(he itse lähtivät eilen rapujuhlille ja tulevat tänään joskus myöhemmin takaisin) tälläkin hetkellä ja lähdetään varmaan pikkuhiljaa kotia kohti kun poika heräilee.

Viikonloppuna sai tehdä tuttavuutta tuohon  uuteen luurin johon muuten eilen hain postista sen micro sim kortin. Kuvia tuli sillä jonkun verran räpsittyä ja ihanaa taas saada blogiin kuvia mukaan pitkästä aikaa. Ja tosiaan tuli syötyä masu täyteen kaikenlaista herkkua..eilen meillä oli pizzalauantai ja tehtiin itse kinkku,tonnikala,ananas pizzaa ja olihan se taas niin hyvää! Pizzan jälkeen syötiin myös vähän karkkia..pitäähän kerran viikossa olla karkkipäivä.

Miten mahtavaa oli myös kun sai nukkua hyvin. On niin energisempi olo kun saa aina välillä nukkua usemman tunnin. Minun tapauksessani tarkoittaa sitä,että nukuin perjantain ja lauantain välisenä yönä jonkun 9h vähän päälle. Pitää nauttia hyvin nukutuista öistä tai ainakin noin pitkistä yöunista, koska ne taitaa jäädä historiaan kun koulukin alkaa vähän reilun viikon päästä.

hupsis melkein pääsi tärkein unohtumaan. Söin myös perjantaina kesän ensimmäisen jäätelön! Siis elokuu ja nyt vasta söin jäätelöä. Nyt on sekin tehty.

Ja ettei ihan kuvat mene vaan herkkujen puolelle niin laitetaan muutama vielä meidän murusesta :)

Valitettavasti viikonloppu alkaa olla kohta vietetty, mutta olipahan taas tosi ihanaa näiden omien murusten kanssa ja hyvä aloitus elokuulle. Mites teidän viikonloppunne sujui? Vietittekö viikonlopun kaikessa rauhassa kotona vai kävittekö kenties jollain pienellä reissulla? 

Nyt myös Instagramissa!

Pitkään pohdin tuota instagram tilin luomista ja nyt uuden kännykän myötä päätin tänään tehdä sen. Kun kaikki muutkin niin sitten minäkin..ei vaan jokainen hehkuttaa ja kehuu sitä ja mustakin tuntuu jo kahden lisätyn kuvan jälkeen,että voin olla kohta koukussa pysyvästi. Joten sinne tulee varmasti kuvia lisäiltyä ja käykää seurailemassa mua ja meitä sielläkin @sonjaiina . Vielähän tuolta ei paljoo kuvia löydy, mutta pyrin joka päivä jotain sinne laittelemaan.

Ja illalla saattaa (jos kerkeän) olla tulossa postausta,mutta viimeistään huomenna taas postailen!

Uusi luuri kotiutettu

Tilailin tiistaina netistä saunlahdelta itselleni vihdoin ja viimein uuden kännykän ja samalla uutta liittymää. Olin jo samana päivänä ihan malttamaton kun niin kovasti tuota uutta kännyä odottelin ja olisin heti halunnut sen samana päivänä, mutta olin valmistautunut siihen,että se voi tulla ehkä kahdenkin viikon päästä..vasta. Keskiviikkona kävinkin taas katsomassa netissä onko tilaus edistynyt ja micro sim kortti oli lähteny jo matkalle, mutta puhelin odotti edelleen postitusta. Eilen se minun uusi ihana puhelin kuitenkin lähti matkaan ja tänään sain sen hakea vähän ennen viittä postista( se kortti muuten ei ole tullut joten se tulee ehkä maanantaina)!! Todella nopeaa toimintaa oli kuitenkin :)

Kotona tärisevin käsin ja ihan hymyssä suin availin pakettia ja sieltä paljastui minun uusi "rakkaus". Vihdoinkin toimiva puhelin ja vihdoin saa taas nauttia paremmista kuvista. Johan tätä on odoteltukin.

Siinä se on minun oma samsung galaxy s4 plus ! Vähän olen kerennyt tuohon vekottimeen tutustumaan ja tykästynyt olen jo nytten ja kuvat tosiaan on paljon parempi laatuisia mitä edesmenneellä puhelimella otetut. Vielä pitää tässä lisää tuttavuutta tehdä kunhan se korttikin joskus löytää tien perille asti ja voin sitten  kertoa enemmän tuosta luurista, mutta vielä en paljoa voi höpsiä.

Muutamia puhelimia vertailin keskenään ja tämä oli alusta asti mielessä ja päätös ei muuttunut kun ei mikään muu kännykkä tuntunut oikealta..ja tämä on " se oikea " puhelin. Nyt minun täytyy kuitenkin mennä jo nukkumattia tapailemaan ja antaa luurin olla rauhassa pöydällä ja huomenna jatkan tutkiskelua..ja kuvailua!

Oikein hyvää yötä ja hyvää alkanutta viikonloppua kaikille!!

Paluu opiskelijaksi

Oon melkein koko kesän miettinyt mitä teen koulun suhteen..jatkanko vaiko en, vaikka jo talvella olin varma palaavani syksyllä kouluun. Silti sitä on punninnut asiaa ja miettinyt eri mahdollisuuksia ja mikä olisi parasta minun ja meidän perheen kannalta. Päädyin siihen,että opiskelun on aika jatkua ja ensi kuussa menen taas koulun penkille niin ehkä joskus sitten valmistun ja saan sen ekan ammatin. Siitä en tiedä oliko ratkaisu perheemme kannalta paras ajatellen taloudellista tilannetta, koska J aloittaa myös opiskelut syksyllä oppisopimuksella. Eihän tuolla opiskelulla rikastu, mutta töitä on tulevaisuudessa ehken helpommin saatavana. Mietin myös kuinka voin laittaa noin pienen pojan hoitoon joka päivä, vaikka onhan sitä pienempiäkin lapsia hoitoon laitettu ja sen takia meinasin skipata nyttenkin koko kouluun menon, mutta pohdin asiaa ja sujuisiko se hoitoon laittaminen sen paremmin sittenkään kun lapsi on 3vuotias..en oikein usko. Ja parempi se on,että Joel näkee muitakin lapsia ja saa leikkiä muidenkin kanssa ei ehkä kouluiässäkään niin paljoa ujostele kun on tottunut leikkimään pienestä muidenkin kanssa.

Tuntuu ainakin tällä hetkellä,että tein oikean päätöksen ja odotan innolla ,että pääsee opiskelemaan, vaikka ei houkuttele herätä kylläkään joskus klo 05:00-06:00 aamulla, mutta kyllä siihenkin tottuu ja onneksi välillä on lomia. Ja eiköhän me pärjätä. Maanantaina palautan hoitopaikka hakemuksen ja sanon.että mahdollisimman nopeasti tarvitaan se, mutta onneksi ei ole niin vaarallista jos se ei ihan juuri koulun alkamis päivälle kerkeä, koska opo sanoi, että tulen kun se hoitopaikka on. Eli ei kaadu opiskelu heti siihen jos vaikka viikon myöhässä menen.

Sellasta tänne siis..tästä äipästä tulee jälleen kerran opiskelija ja ihanaa kun on saanut asioita selvitettyä niin ei tarvitse enää stressata tuostakaan. Ja taas kerran saan olla onnellinen,että omistan ihanan miehen joka tukee minua tässä päätöksessä, vaikka ei ehkä ole niin paras tilanne aloittaa koulua, mutta silti ymmärtää.

Mites onko siellä kukaan menossa syksyllä taas opiskelemaan? :)

Vesipeto

En taida muistaa yhtäkään kertaa,että Joel ei olisi tykkänyt käydä pesulla. Tai ehkä sairaalassa se ihan eka pesu ei taitanut olla kovin mieluisa, mutta kotona ei ole ollut ongelmia sen suhteen. Pienestä asti on kyllä tyytyväisenä ollut vannassa pestävänä. Toissapäivänä käytettiin poika pesulla ja olisittepa nähneet miten sekaisin poika meni kun näki,että isi otti vannan ja rupesi täyttämään sitä vedellä..voi sitä ilon määrää :)! Olisi pitänyt kuvata, koska pojasta tulee aina ihan hassu kun tajuaa,että nyt pääseekiin pesulle.

Ja tuossa viime viikolla mummo osti Joelille ihka ekan oman uima-altaan ja nyt viime viikoloppuna olikin ensimmäisen testi käytön vuoro. Joel tykkäsi hirmuisesti olla siellä altaassa, vaikka vähän jänskättikin alussa kun ei ole ikinä ollut kuin vannassa eikä meinannut uskaltautua alussa edes roiskimaan vettä, mutta kyllä se siitä helpotti ja toinen innostui kauheasti ja kasteli samalla meidänkin vaatteet(niinkuin aina).

ekaks piti saada käydä tyhjässä altaassa ihmettelemässä "mikä tuo on"

ja oli mukavaa! :)

Nyttenkin on taidettu luvata mahtavaa aurinkoista ja lämmintä säätä koko loppuviikolle joten ehkä viikonloppunakin poitsu saa sydämensä kyllyydestä nauttia omasta altaastaan ja olihan meillä tänäänkin suunnitelmissa täyttää allas,että Joel saa vähän vilvoitella kun sää on aikas lämmin.. ja voi olla,että tämäkin mamma suuntaa rannalle salitreenien jälkeen uimaan tai ainakin hetkeksi ottamaan aurinkoa :)

Tykätäänkö teillä "uida" ? :)

Vauvakuumeilua

Eile illalla oli selailin läppäriltä kuvia Joelista ja jumahdin ihailemaan kuvia joissa meidän murunen oli ihan pienen pieni ja sitten se iski ensimmäistä kertaa synnytyksen jälkeen..nimittäin vauvakuume. Haikea olo tuli kun katsoin niitä kuvia jotka oli otettu sairaalassa ja muistelin hieman niitä aikoja kun oltiin kolmestaan sairaalassa perhehuoneessa ja ihasteltiin vain uutta ihanaa perheenjäsentä!<3

Vielä hetkin sitten minun pieni poika kaikessa rauhassa makoili minun vieressä eikä karannut siitä pois ja muistan niin hyvin ekat hymyt joita olisin voinut tuijottaa ikuisuuden ja jotka sai minut itkemään onnesta. Muistan niin hyvin miten oli alussa vaikea tajuta edes,että se ihanuus joka siinä vierässä köllötteli on oma lapsi jota odoteltiin maailmaan 9 pitkää kuukautta ja vähän ylikin!

Kaunis pieni ihminen. Sä olet ainutlaatuinen. Mitä vastaan tuleekaan, toista sua ei milloinkaan<3

Niin vaan meidän vauvasta on kasvanut iso poika ja taas tajusin sen eilen noita kuvia selaillessani ja pienen pieni vauvakuume pääsi yllättämään. Vaikka synnytys tietysti sattui ja oli vähän tuskaista touhua niin tuli olo,että voi kun saisin kokea sen äkkiä uudestaan, koska se tunne..se ilon,onnellisuuden ja rakkauden tunne minkä tuntee kun oman lapsen saa rinnalle ja kivut unohtuu kyllä heti..niin sanoinkuvaamatonta ja jokainen sen kokenut kyllä tietää mistä puhun. Ja haluan ainakin itse kerran kokea sen uudestaan tai ehkä kaksikin kertaa. Vielä ei ole aika, mutta ehkä se joskus tulee. Ehkä muutaman vuoden päästä. Pitää malttaa odotella, vaikka kyyneleet valui kun kuvia katselin ja tätä kirjoittelin ja muistelin niitä aikoja.

Ja kyllä minä olen iloinen tuosta pienestä miehestä, vaikka ei enää vauva olekaan eikä aina viihdy niin enää äipän vieressä kuin pienempänä. Täydellinen oma pieni poika se on silti ja parasta mitä meille on ikinä tapahtunut, mutta niin se vaan silti välillä naisena aina rupeaa nyyhkyttämään kun ei ole sitä ihan pienen pientä vauvaa enää siinä. Kauan silti menikin ennen kuin tälläinen kuume ekaa kertaa pääsi iskemään ;)

Kauankos teillä muilla mammoilla meni kun ekaa kertaa vauvakuume iski?

Nyt muistan taas miltä tuntuu olla kipeä!

Eilis ilta meni ihan tööttööt fiiliksissä, koska mulla kuume ei tarvitse olla kovinkaan korkea kun sen huomaa jo olotilasta( 38,2 oli lämpöä illalla). Väsytti, lihakset oli kipeät ja kurkku oli niin hemmetin kipeä..tuntui sille kuin olisi niellyt kaktuksen. Huh ihan kamala oli kyllä olo eilen, mutta hyvin nukutun yön jälkeen toistaiseksi olo on aikas hyvä, vaikka kurkku on vielä pienesti pipi. Toivon sydämeni pohjasta,että tuo yksi ilta kuumeisena riitti, koska en ole sellainen ihminen joka vaan tykkää maata sohvalla tekemättä juurikaan mitään. Onneksi minulla on myös ihana mies joka piti minusta huolta ja toi lämmintä mehua(anoppi antoin itse tehtyä mustaherukka mehua eilen meille kotiin,että voin lämmitellä sitä itselleni) kun valitin oloani ja toi vettä kun pyysin ja kävi kaupasta ostamassa karkkia ja mynthoneita, koska pyysin ja hoiti pojan iltapuuron syöttämiset ja muut jutut, koska minä en todellakaan jaksanut tehdä mitään muuta kuin maata sohvalla.

Mutta jotain positiivista tässäkin päivässä on. Annoin anopille sen mun puhelimen,että kun käy kaupungissa tänään niin aikoo gigantissa käyttää sitä ja ne testaa onko vika akussa vai ei? Toivon mukaan niin ei tarvitsisi ostaa uutta kännykkää ihan vielä.

Nyt pitää vaan ottaa ihan iisisti niin ehkä tässä sitte kohta ollaan taas terveenä ja toivon vaan ettei nyt nuo minun kaksi murusta tulis kipeäksi, vaikkakin Joel on jo joitakin päiviä jos yskiskellyt, mutta ei ole ollut kuumeinen. Ja anteeksipyyntöni vielä loppuun kun olen taas laiskotellut tämän blogin kanssa enkä ole pitkiin aikoihin kirjoitellut..jospa silti joku vielä lukisi tätä mun blogia.

blogi vapaa viikonloppu

Me käytiin viikonloppu kyläilyllä siellä siskoni luona ja siellä en aikaani halunnut todellakaan kuluttaa tietokoneen ääressä joten pidin taukoa blogista ja koko tietokoneesta viikonlopun jos ei lasketa yhtä ainutta facebook tarkistusta johon meni aikaa n.2min! Eilenkään en yksinkertaisesti vaan kerennyt koneelle kun käytiin päivällä anopin ja Joelin kanssa kaupungissa pyörähtämässä ja illalla treenailin kotona ja sen jälkeen mentiin vielä futista pelailemaan ja vähän koripalloa siihen päälle joten illalla juuri ennen nukkumaan menoa luin muutaman postauksen ja kone sammuikin. Ja sammuin minäkinmelkeinpä heti sänkyyn päästyäni sen verran väsy oli päivän liikuntasuoristusten jälkeen,että uni maistui paremmin kuin hyvin :) Mutta nytten olen täällä taas teille kirjoittelemassa.

Viikonloppu meni hyvin ja aika nopeasti. Sääkin oli aika lämmin ja jopa J suostui käymään minun kanssa pari kertaa lenkillä. Joel ei vierastanut oikeastaan ollenkaan ja ihmettelin vähän, koska olin varma,että perjantai ilta menee äidin tai iskän sylissä kun uusia naamoja niin paljon, mutta ei vaan Joel oli reipas ja lattialla leikki tyytyväisenä.Siskollani on myös kaksi kissaa ja kaksi koiraa ja Joel kyllä oli hyvin kiinnostunut kissoista ja olisi halunnut kokoajan mennä niitä "hoitamaan", mutta ei voinut oikein päästää kun saattais roikkua ehkä hännässä. Ja koirat ei ihan niin Joelin mieleen ollut, koska meidän pieni pelkäsi toista koiraa joka on ehkä kiltein näkemäni koira eikä tekisi pahaa kellekkään ja on kyllä kaikkien kamu se koira.Se tuli vaan nuoleskelemaan meidän ukkelin jalkoja kun se oli iltamaitoa juomassa minun sylissä niin toinen hirmuisesti säikähti ja itku meinas tulla välillä kun lähellekkään erehtyi koira tulemaan.

Ihanaa oli nähdä molempia kummitytsyjä pitkästä aikaa ja tietysti sitä poitsua myös (joka ei siis ole kummilapsi, mutta siskon molemmat tytöt on kummityttösiä) Ja koko perhettä ylipäätänsä ja seuraavan kerran nähdäänkin varmaan kun meidän minin synttärit on eli ensi kuussa.

Harmittaa niin kovasti kun en ainakaan vielä omista kunnollista kameraa jolla saisin kuvia räpsittyä, koska siskonkin luona olisi ollut niin paljon kaikkea kuvattavaa ja olisin halunnut ne blogiini laittaa myös..joten pakko joskus ehkä ostaa se kamera, vaikka siihen rahaa meneekin. Niin ja se uusi puhelinkin myös ellen sitten käy joku päivä taas kaupungissa katselmassa vaan uuden akun siihen. Eilen kävin kyllä gigantissa, mutta ei ollut puhelin mukana joten ei voinut siellä jo testata onko vika akussa edes joten en ostanut akkua vielä ja käyn joskus uudestaan kännykän kanssa siellä.

Viikonlopuksi reissuun

Melkeinpä koko viikon olen odottanut innoissani tulevaa viikonloppua ja perjantaita,että lähdetään pienelle viikonloppureissulle, vaikka on kotonakin ihanaa olla ihan kolmestaa, mutta ymmärtäähän sen kun harvoin näen minun siskoa perheineen ja siellä on kaksi ihanaa kummitytsyä joita pitäisi kyllä paljon useammin moikkailla. Tuo välimatka vaan on aina vähän esteenä. No huomenna kaikki kolme kuitenkin lähdetään matkaan kun J on päässyt töistä ja käy kotona eka vähän syömässä. Mennään minun isäpuolen kyydillä, vaikka J:llä kyllä on kortti, mutta ainakaan vielä ei omisteta autoa kun ei varsinaisesti tarvita sitä täällä ja siihen menisi taas vaan rahaa ja jos pärjää oikeastaan ilmankin niin miksi hankkia ennen kuin oikeasti paljon tarvitsee. Kuitenkin saadaan kyyti sinne ja takaisin ja minun pikkusisko lähtee mukaan myös sinne.

Ollaan viimeksi käyty siellä viime vuonna kun Joel oli ehkä se kuukauden vanha  joten aikaa on vierähtänyt ihan kiitettävästi. Toisekseen he ovat myymässä sen talon missä asuvat ja sille on jo ostaja joten varmaan muuttavatkin myös lähiaikoina joten pakko vielä siellä talossa päästä käymään viimeistä kertaa..apua minulle itselle tuli jotenkin haikea olo, vaikka ei ole minun koti, mutta se on niin kivan rauhallinen paikka asua ja siellä on monia hyviä muistoja! Onneksi huomenna on jo perjantai :) Toivotaan,että viikonloppuna paistaisi aurinko niinkuin on luvattu niin ehkä voisi vähän grillailla ja olla ulkonakin. Harmittaa,että J:llä on töitä eikä lomaa tiedossa joten ei voida jäädä pidemmäksi aikaa sinne viettämään aikaa, koska minusta se olisi niin huisia. Tiedän,että voisinhan minä sinne pojan kanssa jäädä vähän pidemmäksi aikaa,mutta en taida, koska me aika harvoin joudutaan toisistamme olemaan erossa (viimeksi kun olin sairaalassa ja Joel oli syntynyt) joten en oikein osaa olla yksin.

Pitää nauttia niistä muutamasta päivästä jotka saa viettää heidän kanssaan ja ehkä seuraavan kerran käydää uudessa talossa. Tänään pitää vielä pakkailla tavaroita ja käydä ostamassa niille naperoille jotkut pienet lahjat viemisiksi. Ja toivoa,että sää tosiaan suosisi meitä viikonloppuna!!

Joel 10 kuukautta

Enää kaksi kuukautta ja täällä saadaan juhlia 1vuotis synttäreitä! Eli siis niinkuin eilen mainitsin blogissa niin lauantaina meidän poitsusta tuli 10kk vanha. Hurja miten nopeasti tuo aika rientää ja meidän pieni muru kasvaa vaan kokoajan ja aina oppii jotain uutta.

Murunen on oppinut tosi paljon kaikkea. Tukea vasten seisominen ja tukea vasten kävely  tuli molemmat tuossa vähän yli 9 kuukauden ikäisenä ja pian lähti kävelemään tukea vasten kun eka oli oppinut seisomaan ja nykyään seisoo tosi hienosti ja osaa hyvin kävellä tuen kanssa. Ja pari kertaa on vähän vahingossa seissyt hetken ilman tukea, mutta se ei vielä kuitenkaan onnistu niin ettei siitä aika nopeasti tipahda pyllylleen takaisin. Ryömiminen on vähentynyt myös tosi paljon ja nyt konttaillaan paljon enemmän.

Sanojakin opetellaan tosi kovasti täällä ja olen joskus aiemmassa postauksessa maininnutkin,että osa onkin jo ihan ymmärrettäviä sanoja. Ja Joel on kyllä kova höpöttämään kaikenlaisia omia juttujaan ja harvoin on hiljaa ja se on kyllä ihanaa,että on tuollainen ihanan iloinen ja pirteä lapsi! Musiikista muru on ruvennut tykkäämään ja rupeaa heilumaan lattialla kun kuuluu jotain musiikkia eli täällä tanssitaan myös. Rytmi on siis pienellä veressä ;)

Täällä nukutaan lähes poikkeuksetta joka yö ihan koko yö omassa pinniksessä. Yön aikana herätään sen kerran tai kaksi yleensä ja yöunet on sellaisia 8 tunnin luokkaa yleensä..joskus kyllä vähän pidempiäkin. Ja yleensä päivällä menee vielä ainakin tällähetkelleä 2-3 päikkärit. Ja yöllä meillä ei enää olla pitkään aikaa syöty, vaikka kyllä muutama yö sitten annoin vähän maitoa kun oli kauan niin kiukkuinen poika eikä mikään meinannut auttaa, mutta muuten ei siis syö Joel enää yöllä.

Ruokailut menee meillä oikein mukavasti ja Joel tykkää kyllä oikeastaan kaikesta mitä annetaan syötäväksi ( tosin ehdottomia lemppareita silti taitaa ne hedelmäsoseet olla), vaikkakin joskus kiukkuisena aina meinaa työntää lusikkaa pois eikä haluaisi syödä oikein mitään, mutta silti suhteellisen hyvin kuitenkin aina onnistuu ruokailu pojan kanssa. Ruokailujen yhteydessä annetaan yleensä vettä ja korviketta menee lähinnä se pari 1- 2 dl ennen unia aina. Ja suustakin löytyy jo 2 hammasta.

Luonteeltaan meidän mini on kyllä yleensä hymyilevän, iloinen poika, mutta kyllä sitä temperamenttiakin löytyy ja osaa kyllä ilmaista jos ei ole tyytyväinen. Ainakin kun joutuu kieltämään ja hakemaan pois jotain kiellettyä tekemästä niin harvoin siinä vaiheessa on iloinen poika. Edelleen Joel on myös vierastavaa tyyppiä ja aina uudet ihmiset on hieman liian jänniä ja tulee itku ja on päästävä joko minun tai J:n syliin turvaan. No toiset lapset vierastaa ja toiset ei. Ja tuttavuuttakin kyllä tekee kun on hieman eka vähän arkaillut ja huomannut,että eihän tässä ole mitään pelättävää :)

Sellainen pieni mies on tuo meidän Joel nyt 10 kuukauden ikäisenä ! ♥