Joel Elias 1 v !

Vuosi sitten olin väsynyt yhden kokonaan valvotun yön jälkeen ja toivoin,että kaikki olisi vaan nopeasti ohi. Vuosi sitten olin kironnut ja valuttanut monta kyyneltä kipujen kaiken kivun takia.. vuosi sitten sain aivan uuden merkityksen sanalle "kipu".

Muistan hyvin kun vuosi sitten näin sinut ensimmäistä kertaa ja näin heti kuinka täydellinen oletkaan <3 Kun sain sinut syliini ensimmäistä kertaa unohdin heti kaikki kivut ja väsymyksen ja enää kyyneleet tulivat vain siksi,että olin sanoinkuvaamattoman onnellinen. Vuosi sitten klo 16:52 sinä täyden yhdeksän pisteen täydellinen mies synnyit<3 Painoa sinulla oli 3600g ja pituutta 52cm.

Onnea rakas Joel 1 v!

Vuosi sitten meidän elämä muuttui täysin ja meistä kahdesta tulikin kolme ja oli pelottavaa ja jännittävää tulla äidiksi kun kaikki oli niin uutta. Välillä on ollut hankalaa ja olo on ollut väsähtänyt, mutta hetkeäkään en vaihtaisi pois ja Joel tekee meidät molemmat niin onnellisiksi. Vuosi on mennyt aivan kamalaa vauhtia ja hetki sitten vasta saatiin ekoja päiviä sairaalasta pääsyn jälkeen olla ihan kolmistaan ja Juhan kanssa ihmetellä pientä ihanaa nyyttiä..meidän ensimmäistä lastamme. Ja voi kun toista olisi halunnut vain tuoksutella ja katsoa yötä päivää jos ei tarvitsisi nukkua.

Vuosi on ollut ihana ja äitinä olo on parasta mitä minulle on tapahtunut ja vaikea välillä käsittää miten nopeasti tuo meidän murunen kasvaa ja oppii vähän väliä jotain uutta. Nytkin meillä jo kävellään reippaasti ilman tukea ja kohtahan jo juostaan karkuun äiskää. No ei ihan vielä onneksi, koska vielä äitinkin seura on hyvä ja Joel kyllä näyttää,että tykkää ja välittää ja ikävöi kun olen poissa ja heti on vain syliä vailla jos palaan koulustakin kotiin ja tunnen itseni tärkeäksi..<3

Voi itku meinaa kirjoittaessakin tulla niitä vauva-aikoja muistellessa,vaikka ihana Joel on nyt niinkuin vauvanakin niin kyllä sitä vaan haikeana muistelee silti sitä ihan pientä kääröä. Mutta synnytystarinaa en nyt tässä uusiksi ala kertailemaan, mutta voihan sekin päivä vielä tulla..nyt vielä kuvia vähän loppuun ja menen katsomaan nukahtiko se pieni synttärisankari ja lauantaina me juhlitaan synttäreitä :)

Vauvakuumeilua

Eile illalla oli selailin läppäriltä kuvia Joelista ja jumahdin ihailemaan kuvia joissa meidän murunen oli ihan pienen pieni ja sitten se iski ensimmäistä kertaa synnytyksen jälkeen..nimittäin vauvakuume. Haikea olo tuli kun katsoin niitä kuvia jotka oli otettu sairaalassa ja muistelin hieman niitä aikoja kun oltiin kolmestaan sairaalassa perhehuoneessa ja ihasteltiin vain uutta ihanaa perheenjäsentä!<3

Vielä hetkin sitten minun pieni poika kaikessa rauhassa makoili minun vieressä eikä karannut siitä pois ja muistan niin hyvin ekat hymyt joita olisin voinut tuijottaa ikuisuuden ja jotka sai minut itkemään onnesta. Muistan niin hyvin miten oli alussa vaikea tajuta edes,että se ihanuus joka siinä vierässä köllötteli on oma lapsi jota odoteltiin maailmaan 9 pitkää kuukautta ja vähän ylikin!

Kaunis pieni ihminen. Sä olet ainutlaatuinen. Mitä vastaan tuleekaan, toista sua ei milloinkaan<3

Niin vaan meidän vauvasta on kasvanut iso poika ja taas tajusin sen eilen noita kuvia selaillessani ja pienen pieni vauvakuume pääsi yllättämään. Vaikka synnytys tietysti sattui ja oli vähän tuskaista touhua niin tuli olo,että voi kun saisin kokea sen äkkiä uudestaan, koska se tunne..se ilon,onnellisuuden ja rakkauden tunne minkä tuntee kun oman lapsen saa rinnalle ja kivut unohtuu kyllä heti..niin sanoinkuvaamatonta ja jokainen sen kokenut kyllä tietää mistä puhun. Ja haluan ainakin itse kerran kokea sen uudestaan tai ehkä kaksikin kertaa. Vielä ei ole aika, mutta ehkä se joskus tulee. Ehkä muutaman vuoden päästä. Pitää malttaa odotella, vaikka kyyneleet valui kun kuvia katselin ja tätä kirjoittelin ja muistelin niitä aikoja.

Ja kyllä minä olen iloinen tuosta pienestä miehestä, vaikka ei enää vauva olekaan eikä aina viihdy niin enää äipän vieressä kuin pienempänä. Täydellinen oma pieni poika se on silti ja parasta mitä meille on ikinä tapahtunut, mutta niin se vaan silti välillä naisena aina rupeaa nyyhkyttämään kun ei ole sitä ihan pienen pientä vauvaa enää siinä. Kauan silti menikin ennen kuin tälläinen kuume ekaa kertaa pääsi iskemään ;)

Kauankos teillä muilla mammoilla meni kun ekaa kertaa vauvakuume iski?

Joel 10 kuukautta

Enää kaksi kuukautta ja täällä saadaan juhlia 1vuotis synttäreitä! Eli siis niinkuin eilen mainitsin blogissa niin lauantaina meidän poitsusta tuli 10kk vanha. Hurja miten nopeasti tuo aika rientää ja meidän pieni muru kasvaa vaan kokoajan ja aina oppii jotain uutta.

Murunen on oppinut tosi paljon kaikkea. Tukea vasten seisominen ja tukea vasten kävely  tuli molemmat tuossa vähän yli 9 kuukauden ikäisenä ja pian lähti kävelemään tukea vasten kun eka oli oppinut seisomaan ja nykyään seisoo tosi hienosti ja osaa hyvin kävellä tuen kanssa. Ja pari kertaa on vähän vahingossa seissyt hetken ilman tukea, mutta se ei vielä kuitenkaan onnistu niin ettei siitä aika nopeasti tipahda pyllylleen takaisin. Ryömiminen on vähentynyt myös tosi paljon ja nyt konttaillaan paljon enemmän.

Sanojakin opetellaan tosi kovasti täällä ja olen joskus aiemmassa postauksessa maininnutkin,että osa onkin jo ihan ymmärrettäviä sanoja. Ja Joel on kyllä kova höpöttämään kaikenlaisia omia juttujaan ja harvoin on hiljaa ja se on kyllä ihanaa,että on tuollainen ihanan iloinen ja pirteä lapsi! Musiikista muru on ruvennut tykkäämään ja rupeaa heilumaan lattialla kun kuuluu jotain musiikkia eli täällä tanssitaan myös. Rytmi on siis pienellä veressä ;)

Täällä nukutaan lähes poikkeuksetta joka yö ihan koko yö omassa pinniksessä. Yön aikana herätään sen kerran tai kaksi yleensä ja yöunet on sellaisia 8 tunnin luokkaa yleensä..joskus kyllä vähän pidempiäkin. Ja yleensä päivällä menee vielä ainakin tällähetkelleä 2-3 päikkärit. Ja yöllä meillä ei enää olla pitkään aikaa syöty, vaikka kyllä muutama yö sitten annoin vähän maitoa kun oli kauan niin kiukkuinen poika eikä mikään meinannut auttaa, mutta muuten ei siis syö Joel enää yöllä.

Ruokailut menee meillä oikein mukavasti ja Joel tykkää kyllä oikeastaan kaikesta mitä annetaan syötäväksi ( tosin ehdottomia lemppareita silti taitaa ne hedelmäsoseet olla), vaikkakin joskus kiukkuisena aina meinaa työntää lusikkaa pois eikä haluaisi syödä oikein mitään, mutta silti suhteellisen hyvin kuitenkin aina onnistuu ruokailu pojan kanssa. Ruokailujen yhteydessä annetaan yleensä vettä ja korviketta menee lähinnä se pari 1- 2 dl ennen unia aina. Ja suustakin löytyy jo 2 hammasta.

Luonteeltaan meidän mini on kyllä yleensä hymyilevän, iloinen poika, mutta kyllä sitä temperamenttiakin löytyy ja osaa kyllä ilmaista jos ei ole tyytyväinen. Ainakin kun joutuu kieltämään ja hakemaan pois jotain kiellettyä tekemästä niin harvoin siinä vaiheessa on iloinen poika. Edelleen Joel on myös vierastavaa tyyppiä ja aina uudet ihmiset on hieman liian jänniä ja tulee itku ja on päästävä joko minun tai J:n syliin turvaan. No toiset lapset vierastaa ja toiset ei. Ja tuttavuuttakin kyllä tekee kun on hieman eka vähän arkaillut ja huomannut,että eihän tässä ole mitään pelättävää :)

Sellainen pieni mies on tuo meidän Joel nyt 10 kuukauden ikäisenä ! ♥

Foorumeiden supermutsit

Joskus tulee luettuna hämillään ja huvittuneena noita foorumi keskusteluita ja siellä kaikki supermutsit jakelee kaikille muille "huonoille mammoille" neuvoja miten lapsia tulisi kasvattaa ja miten se kuinka he itse asiat hoitavat tuntuu olevan aina se yksi ja ainoa oikea vaihtoehto. Minua kukaan ei vielä ole tullut täällä blogin puolella ihme kyllä neuvomaan ( neuvoa aina saa joten se sana on väärä ehkä kuvaamaan ja joskus olen tainnutkin itse pyytää vinkkejä jos joku vähän mietityttää) tai siis moittimaan millä tyylillä hoidan lastani, koska niitäkin ihmisiä on..tai lähinnä anonyymit sellaista taitaa harrastaa. Imetyksestä joskus kyllä tais tulla jotain sen tyylistä kommenttia,että kun imetystä suositellaan kyllä jatkettavaksi siihen ja siihen asti.

Oikeasti ihmetyttää ihmiset joiden pitää olla pätemässä kaikesta ja haukkumassa muiden tapoja hoitaa asiat ihan muutenkin sellaiset ihmiset eikä pelkästään jotkut mammat. Ketä se oikeasti häiritsee jos naapurin Pirkko syöttää sille omalle Petteri pojalle kaupasta ostettuja soseita itsetehtyjen sijaan? Jos Petteri kasvaa ja ei tule mitään vaivoja siitä niin miksi Petterille ei voi antaa kaupan porkkanasosetta. Kyllä minäkin annan pojalleni yleensä vaan kaupan "kuraa" niin kuin joku voisi sanoa,mutta joskus jos jaksaa niin teen kyllä itsekin sosetta Joelille, mutta Joel kasvaa normaalisti ihan niillä kaupankin soseilla ja tykkää niin..missä ongelma?

Jokainen varmaa tietää millainen on supermutsi? Kenties lähipiirissä vaanii ainakin yksi sellainen ja nettihän tai keskustelupalstat on pullollaan supermutseja jakamassa oikeaoppisia kasvatusmetodeja.

Supermutsien mielestä korvikkeet on saatanasta ja he vannovat tietysti imetyksen nimeen ja olet huono äiti jos et imetä lastasi, vaikka kaikillahan maitoa ei vain yksinkertaisesti tule, mutta sekin on oma vika. Mikä on pinnasänky? Lapsenhan kuuluu nukkua vähintäänkin 8 vuotiaaksi asti perhepedissä ettei vaan lapsi tunne oloaan turvattomaksi. Entä mikä on Pampers..hyi kauhea tekö käytätte kertakäyttövaippoja! Kestovaippoja niiden olla pitää se on kuules parempi sille sinun Maija tytölle ja vielä parempi jos heti 1 kuukauden iässä aloitettaisiin suoraan vain se vessahätäviestintä..se olisi parasta se.

Entäs vaatetus ja ulkonäkö. Jos ostat lapsellesi vaatteet kirpparilta olet pihi etkä viitsi käyttää rahaa lapseesi. Jos taas ostat aina vaatteet ja kaiken uutena olet hienostelija joka ylpeilee lapsen uusilla vaatteilla. Jos ostat itsellesi jonkun uuden kivan paidan se on väärin, koska lapsi ennen itseäsi ja jos et joskus shoppaile itsellesi mitään näytät vanhalle spurgu eukolle ja olet häpeäksi kaikille äideille. Meikkaus on väärin, koska olet pinnallinen ja itsekeskeinen eikä myös ilman meikkiä ole hyvä, koska pitäisihän sitä vähän miettiä mille näyttää vaikka onkin juuri eilen synnyttänyt!

Eli mikä siis on hyvä? Kaikki on väärin ja onko vaan olemassa se yksi ja ainoa tapa tehdä asiat oikein? Entäs jos annatte kaikkien elää niinkuin elää ja hoitaa asiat niinkuin itse parhaaksi näkee eikä aina puututa muiden asioihin.. nyt olen puhunut AAMEN!

Joel 9 kuukautta

Juurihan meidän mini mies saapui maailmaan ja toinen oli ihan pieni vauva, mutta kohta täällä on jo vuoden ikäinen pirpana. Mihin mun vauva on mennyt. Hetki sitten toinen vietti aikaa paljon tissillä ja oli ihanaa kun toinen tuhisi siinä vieressä, hetki sitten näin ekan hymyn ja se oli maailman ihanin asia ja miten toisen hymystä voi tulla niin iloiseksi,..kaikkia uutta on opittu täällä paljon ja ihanaa nähdä miten toinen kasvaa ja oppii aina uutta<3

En ole hetkeen tehnyt taas tälläistä postausta ja viimeksi taisin tehdä kun Joel oli 5 kuukauden ikäinen ja siitäkin on kasvettu paaaljon..

♥ Vaipat on kokoa 4

♥ 8 kuukauden ikäisten ruokia syödään

♥ Suusta löytyy 1 hammas!

♥ Vaatteissa menee koko 74

♥ Konttaaminenkin onnistuu, mutta poika etenee ryömimällä varmaan, koska niin pääsee nopeammin

♥  Tukea vasten noustaan ihan kohta seisomaan (pari kertaa on jo onnistuttu, mutta ei vielä ihan tukevasti vielä seiso..)

Liikkuminen tapahtuu pääasiassa ryömimällä kauhealla vauhdilla, mutta on Joel kyllä hieman kontannutkin, mutta etenee silti ryömien niinkuin aikaisemmin tuossa mainitsin niin ehkä pääsee niin nopeammin. Eihän kaikki edes välttämättä konttaa ollenkaan vaan suoraan sitten rupee kävelemään, mutta saa nähdä miten täällä.

Opittu on paljon kyllä uusia juttuja esim: tuo tukea vasten seisominen on pari kertaa onnistunut, mutta onhan se tosiaan hieman huteraa se seisominen,että saa siinä takana olla ja katsoa ettei kaadu. Vähän aikaa sitten opittiin myös vilkuttamaan ja kun me J:n kanssa esim salille mennään niin poitsu vilkuttaa mummin sylissä. Taputtaminen on jo sitten kauemmin osattu ja pinsettiote sujuu ja osataanhan täällä vaikka mitä, mutta siis uusimpana tullut tuo tukea vasten seisominen.

Täällä syödään niitä 8kuukauden ikäisten ruokia jo vähän, vaikka enimmäkseen on vielä niitä pienempien ruokia kun joissakin 8kk ikäisille tarkoitetuissa soseissa on vielä aika isoja perunan tai porkkanan paloja ja ne pitäis itse kuitenkin pistää pienemmäksi (yhdellä hampaalla ei vielä paljoo pureskella) joten sama on antaa niitä hienojakoisempia ruokia. Ja uusi tuttavuus Joelille on nuo lasten maissinaksut joita sai ekaa kertaa maistella maanantaina ja tykkää niitä kyllä syödä. Ja niin enää juo vaan korvikemaitoa kun minähän lopetin imettämisen silloin kun Joel oli joku 7kk kun ei sitä maitoa enää vaan tullut riittävästi..ja niin yöllä ei enää myöskään syödä.

Nukkuminen on onneksi ihan eri luokkaa kuin silloin vaikkapa kun poika oli sen 5 kuukautta ..silloin sai herätä vähän väliä antamaan tissiä ja nukkui tosi levottomasti poika ja mamma oli kyllä super väsynyt kun yöllä ei juurikaan saanut nukkua. Nykyään poika nukkuu 11 -  9 tuntia yössä ja herää yleensä kerran yössä joskus toki kahdesti, mutta on myös öitä jotka nukutaan yhteen putkeen eikä Joel heräile ollenkaan.  Tämä kesä toki on hieman sotkenut tuota  nukkumista kun on valoisaa niin poika ei joskus meinaa tajuta,että vielä pitäis jatkaa unia ja saattaa hetken valvoa. Herää siis yleensä joskus viiden aikaan aamuyöllä ja otetaan se siihen viereen ja siihen se nukahtaa, mutta omassa sängyssä usein vaan höpöttää ja istuskelee.

Luonteeltaan Joel on kyllä aika pirtsakka ja tosi iloinen tapaus ja koskaan ei ole ollut ns. vaikea tapaus. Hymyilee paljon kaikille tai siis lähinnä tutuille, koska kuitenkin vierastaa joitakin ihmisiä niin,että itku tulee jos liian lähelle sattuu tulemaan. Ja tietty pojalle me molemmat vanhemmat ollaan tärkeimpiä ihmisiä (ja mummokin on aika tärkeä siis tuo J:n äippä) , mutta on tuo meidän mies vähän mammanpoika :D Minä taidan olla se lohduttaja kun itku tulee ja äitin syliin tullaan turvaan ja isi on se  joka aina osaa hauskuttaa ja isi kyllä saa nauramaan aina. Ja joo siis yleensä Joel on iloinen ja tyytyväinen, mutta voitte uskoa,että kyllä osaa näyttää jos ei joku asia miellytä ja jos tahtoaan ei saa läpi :D Se hankalampikin puoli siis löytyy ja temperamenttia löytyy (keneltäköhän lie periny? ) jos ei, vaikka anna johtoja mennä räpeltämään niin kyllä on vihanen poika. Ja ihan siis nytten lähiaikoina on tullut tuo juttu,että näyttää jos ei miellytä, mutta tavallaan ymmärrän, koska kyllä minuakin ärsyttäis jos ois oppinut liikkumaan ja haluais katsella ympärilleen ja mihinkään ei sais sitten mennä jos kiinnostais.

Sellanen 9 kuukauden ikäinen poika meiltä täällä löytyy <3!!

Miten äitiys on muuttanut minua? osa 2

Ja jatkoa aikaisempaan postaukseen siis olkaas hyvä..

6. Pinnallisuus..Ennen meikkasin todellakin oikeastaan joka päivä ja ei käynyt mielessäkään,että lähtisin kauppaan ilman meikkejä ja mietin varmaan aamulla tunnnin,että mitäköhän voisin edes laittaa päälle. Ja aina,että enhän mä nyt näin voi mihinkään lähteä..hius törröttää tuolta, vitsit miten huonosti tuo luomiväri nyt on..hmm laittaskoha sittenki pidennykset..joo tuollaisia mun aamut suunnilleen oli. Ulkonäkö oli mulle tosi tärkeää ja aina piti näyttää hyvältä. No siitä on asiat aika paljon muuttunut..ei mulla todellakaan ole aikaa edes laittautua joka päivä enkä edes jaksa olla meikkaamassa aina ennen kauppaan lähtöä..en kyllä ihan hiukset sekaisin ja paskaisissa vaatteissa lähde, mutta siis en enää jaksa ajatelle mitä muut musta kelaa mä oon sen näkönen mikä oon ja pukeudun niin kuin tahon ihan sama mitä muut miettii. Ennen oli toisin.

7. Suurinmmaks osaks äitiys on muuttanut mua vaan parempaan suuntaan ja oon kasvanut paljon ihmisenä, mutta tulee siinä myös pakosti jotain muutakin kuin hyvää. Eli stressiä on joskus enemmän kuin ennen vaikka on ennenkin tullut stressattua (lähinnä kaikesta turhasta), mutta nyt on myös välillä liikaakin melkein kaikkea stressattavaa..edelleenkin kyllä turhaa, mutta silti. Tai ehkä ne asit mistä murehtii niin on vaan muuttunut. Ennen saattoin stressata siitä miltä näytän, mutta nyt miettii esim: riittääkö rahat aina kaikkeen, olenko nyt huono äiti jos en jaksa aamulla tehdä puuroa vaan annankin hedelmäsosetta, koska se on helpompaa/nopeampaa, millainenkohan meidän pojasta tulee..osaanko kasvattaa siitä hyvän ihmisen jolla on arvot kohdillaa ja joka kohtelee hyvin toisia ihmisiä, miten voin aina parhaani mukaan suojella omaa lastani ettei mitään pahaa tapahtuisi, koska minun sydän särkyisi? Tälläisiä asioita murehtii nykyään..no kai se kuuluu tuohon äitinä oloon,että stressaa ja huolehtii siitä onko hyvä äiti.

Noh siinäpä oli ne muutamat mitkä tuli mieleen. Parempaan suuntaan siis äitiys on ainakin minua muuttanut..arvot on erilaiset kuin ennen ja nauttii eri asoista kuin ennen. Ennen oli tärkeää,että viikonloppuna oli rahaa, että pääsee juhlimaan ja nyt odottaa,että saa viettää aikaa kahden rakkammain ihmisen kanssa viikonlopun. Aamulla en kuluta aikaa peilin edessä meikaten vaan olen onnellinen kun herätään ja poika on hyvällä tuulella ja hymyilee ja saan antaa toiselle ruokaa, vaikka se ei aina olekaan sitä puuroa :D

Yksinkertaisesti äitiys on parasta mitä minulle on ikinä tapahtunut( J olet myös rakas ja tärkeä!!) Ja minulla on ihana lapsi jota rakastan tosi tosi paljon ja Joelin kyyneeleet saa minullekin pahan mielen ja sydäntä särkee nähdä oman lapsen itkevän..ei tälläisiä tunteita ollut ennen kun olin äiti. Haluan omalle lapselle ihanan ja hyvän lapsuuden..minulla itselläni nimittäin lapsuus ei ollut mikään noh erityisen hyvä aina. Tahdon,että Joelilla on turvallinen ja hyvä olla ja niin hänellä onkin..vaikka aina mietin olenko hyvä äiti niin olen minä kyllä omalle lapselleni paras äiti ja J paras isä. Poika saa rakkautta ja hänestä pidetään huolta. En siis vaihtaisi senkuntiakaan pois..olen nyt onnellinen ja ehkä vielä joskus tulen taas äidiksi, mutta nyt kuitenkin nautin elämästä tuon yhden ihanan pirpanan kanssa<3!!

Miten äitiys on minua muuttanut? osa 1

Tässä menikin vähän kauemmin kun ajattelin ja nyt vasta sain kirjoitettua tämän loppuun kun oli tuossa viikonloppuna muutakin hommaa. En tiedä olenko muitten silmissä kauheasti muuttunut, mutta olen mä vähän erilainen ihmisenä kuin ennen meidän Joel poikaa.

1. Ekaksi asia joka ihmisessä muuttuu luultavastiu melkeinpä pakosti äidiksi tulon jälkeen (luulisin, vaikkakin poikkeuksia tässäkin asiassa varmasti löytyy) Eli byebye bilehirmu Sonja..ennen tuli siis vietettyä enemmän tai vähemmän kosteita viikonloppuja aika usein ja nyt ne on kyllä jäänyt historiaan. Ja no lapsi kun tulee niin eihän sitä edes voi olla joka viikonloppu perseet olalla, mutta minulla ei ole mitään kaipuuta edes sellaiseen. En väitä ettenkö ikinä halua tuulettumaan, mutta luulenpa,että minulle riittävästi olisi esim: joku 3 kertaa vuodessa ja nautin paljon enemmän perheen kesken vietetystä ajasta.

2. Herkkyys..niin olen toki ennenkin ollut hieman herkkä ihminen, mutta jos raskauaikana tietysti hormonien takia olin ihan yliherkkä ihminen ja itketti kaikki kauhean helposti. Ja ei se loppunut siihen,että poika syntyi vaikka en tietenkään enää itke tyyliin jos telkkarissa luonto-ohjelmassa joku eläin kuolee..muistan raskausaikana kun katsottiin jotain ohjelmaa jossa oli norsu ja lammas ja se norsu oli sen lampaan kamu ja ne kulki yhdessä ja sitten se norsu jossain välin kuoli kun se sairastui ja voi sitä itkun määrää..itkin hysteerisesti :D mutta siis niin edelleen jotkut pienetkin asiat koskettaa herkemmin kuin enne  poikaa..ei toki tuollaiset niin kuin tuo norsulammas juttu, mutta äh pointti oli se,että olen herkempi kuin ennen!

3.Itsekkyys..voin sanoa,että olin ennen aika itsekäs ihminen tai ainakin paljon itsekkäämpi kuin nytten, vaikka olen toki parhaani mukaan yrittänyt ajatella muitakin kuin itseäni. Enkä ole ajatellut ikinä niin,että  kaikki aina menee niinkuin minä tahdon. Siis ennen tykkäsin aina itselleni shoppailla usein, vaikka mitä ja oli kivaa,että minä sain jotain uutta vaatetta. No shoppailen toki silloin tällöin itselleni vieläkin jotain, mutta nyt rahaa menee tietysti poikaan ja pojan tarpeisiin eikä ole rahaa aina itselle shoppailla ja poika on tietysti laitettava etusijalle. Välillä toki hieman ärsyttää,että ei jotain kivaa itselle saa, mutta ennen olisin ostanut sen tyyliin ajtuksella ,että "no syön, vaikka puuroa kaksi viikkoa,että saan nuo ihanat kengät!!"

4. Säästeliäisyys..tuli mieleen tuosta edellisestä. Ennen siis törsäsin rahoja oikein mielellä, vaikka todellakaan minulla ei ollut paljoa rahaa opiskelijana ja elin melkeinpä yli varojeni. Usein tuli tilattua itselleni vaatteita H&M:ltä ja jotkut vaattekin jäi vaan koristamaan vaatekaappia eli en siis varsinaisesti edes tarvinnut jotai, mutta no ostinpa silti. Nykyään joo tietysti shoppailen itselleni edelleen silloin tällöin jotain, mutta en läheskään tilaile vaatteita niin usein kuin ennen (eli parhaimmillaan kaksi kertaa per kuukausi) Nykyään mietin monesti,että kylläpä voisin tilata jotain kivaa ja ostoskorissa on tuotteita, mutta kuitenkin poistan kaikki sieltä enkä tilaa mitään. Nyttenkin minä en ole vielä ostanut kesävaatteita itselleni ja todellakin tarvitsisin niitä ja perjantaina katselin netistä ostoskoriin h&m:n sivuilla vaatteita, mutta taas jätin tilaamatta, vaikka minulla on rahaa säästössä ja voisin tilata, mutta en vaan vielä halua tuhlata.

5. Elämäntavat on muuttunut..no en tiedä johtuuko pelkästään äitiydestä tuskin vaan osittain myös siitä,että olen laihduttanut ja treenaan ja tahdon kropan joka näyttää hyvälle eikä silloin voi syödä pizzaa ja rasvaisia ruokia ja juoda limua monta kertaa viikossa ja syödä karkkia..silloin voi heittää menemään haaveet paremmasta kropasta. Syön nykyään paljon enemmän kasviksia ja hedelmiä enkä syö niin usein juuri noita: pizzaa,karkkia jne. Ja vaikka treenaankin ja ruokavalio ja se mitä syön on erittäin tärkeää jos tuloksia haluaa..voin syödä nykyäänkin paljon ja pitääkin syödä jos haluan lihasta, mutta eri asia ottaako kalorit pizzasta vai kanasta ja kasviksista esim. mutta niin tahdon myös antaa lapselleni hyvää kotiruokaa ja, että oppii syömään kasviksia eikä nirsoile kaikesta ruoasta kun oppii syömään monipuolisesti ja maistamaan eriruokia. Ja me J:n kanssa lenkkeillään ja liikutaan joten uskon ja toivon,että meidän poikakin viettää aikaaa muutenkin kuin sisällä sipsiä syöden ja telkkaria katsoen.

Tuossa oli jo muutama ja tekstiä aika paljon joten tämä postaus tulee kahdessa osassa ja jatkosa saatte muutaman päivän sisällä :)

vappu tuli ja meni

No nyt on vaput juhlittu tältä vuodelta tai oikeastaan ei, koska vappu oli kuin mikä tahansa päivä ei me juhlittu mitenkään edes. Ei ollut vielä ilmapalloja, koska Joel ei kauheasti tajua niiden päälle ja saattais puhkoa ne ja sitten itkeä kun säikähtäisi sitä joten niitä ensi vuonna sitten. Ei ollut simaa taikka munkkeja/tippaleipiäkään, koska en halunnut itse munkkeja eikä J myöskään ole kaivannut joten turha niitä tuonne kaappiin pyörimään olis tehty. Joo ei tarvitse kauhistella,että olen tylsä ja laiska äiskä vaan aion kyllä kun poika kasvaa eli ehkäpä jo siis ensi vuonna ostaa ilmapalloja,serpentiiniä ja tehdä munkkeja ja sellaista mitä nyt vappuun kuuluu :)

No täällä ei siis juhlittu vappua vaan otettiin vaa lunkisti kotona paitsi käytiin me kahvittelemassa J:n vanhempien luona ja moikkaamassa J:n veljenpoikaa vähän kun se tuli sinne yökyläilemään. Ja kotona mussuteltiin illalla vaan sohvalla namusia kun ei sonja nyt malttanut edes viikonloppuun asti odottaa vaan pitihän sitä herkkupäivä pitää jo eilen :D

Mutta siis ennen tuli kyllä vappuna (niinkuin muinakin juhlapyhinä ja ei edes tarvinnut olla kuin viikonloppu vaan) juotua siideri jos toinenkin ja heti maanantaina jo odotti tulevaa perjantaita,että pääsi "juhlimaan". En kyllä tajua miten joskus jaksoi juoda melkein joka viikonloppu tai vähintään kaksi kertaa kuussa yleensä ja viikonloppuja ei voinut viettää muuten. Kyllä vaan äitiys muuttaa eikä yhtään enää haaveile niin jostain bilettämisestä kuin ennen vaan osaa kyllä nauttia/arvostaa laatuaikaa kotona oman perheen kansssa ja olla iloinen siitä,että saa rauhassa vaan olla ja tuijottaa telkkua ja käydä salilla nauttimassa myös hetken omasta ajasta. Ja miten ihanaa kun ei kärsi krapulasta ja mene puolta päivää siitä tokenemiseen ja aina tuli ahdattua sitten jotain rasvaista ruokaa ja limua + namua masu täyteen aina krapula-aamuina..hyi sitä elämää..ei ole ikävä!!

Joel on parasta mitä minulle on tapahtunut ( no J tietysti myös muuten ei olisi edes poikaa!) Äitiys on muuttanut elämää ihan kauheasti,mutta ainoastaan parempaan suuntaan..ja no olen yksinkertaisesti onnellinen <3!!

Ja tuosta tulikin mieleen,että huomenna on tulossa postaus siitä mitenkä äitiys on muuttanut minua :) on ollut jo jonkun aikaa mielessä kirjoittaa, mutta en ole saanut aikaiseksija huomenna yritän kirjoitella sen valmiiksi.

Nyt kuitenkin taidan iltapuuhat hoitaa eli hampaanpesut jne ja kömpiä peiton alle tuhisemaan,että jaksaa aamulla pirteänä nousta ylös, koska tuo poikahan saattaa jo joskus 6 aikaan heräillä nykyään kun on niin valoisaakin..joten öitä kaikille!!

ei ole aina niin helppoa olla äiti

Pitää tulla taas pikaisesti postailemaan kuulumisia kun just vähän aikaa sitten sain pojan nukkumaan kun sen jonkun melkein puolitoista tuntia yritin omaan sänkyynsä saada nukuskelemaan ja nythän se siellä vihdoinkin on! Hyvä minä voitin ekan erän..Meillä on siis nyt ja ollut jo jonkun aikaa hankaluuksia saada Joel tuonne pinnikseen nukkumaan ja helppoa se ei todellakaan ole (paitsi eilen illalla sain heti nukahtamaan sinne). Ja yötkään ei mene vieläkään hyvin eli tilanne sama edelleen poika nukkuu vieressä ja heräilee usein ja vaatii tissiä kun tutti lähtee suusta ja tuskin on nälkäinen, koska nukahtaa heti kun saa tissin suuhunsa. Sitten se tissi suussa kyllä kelpaisi nukkua, mutta tuttia kun laittaa niin joskus alkaa huuto ja ei auta ilman tuttiakaan, koska niinkään ei voi nukkua kun huutaa silti eli se on vaan se minun tissi mikä auttaa!! Niin väsyttävää tuollainen kun joka yö sama ongelma ja korviketta kun ei öisin/iltaisin yleensä suostu juomaan niin sekään ei ole pelastus. Päivällä kyllä olen nykyään saanut korviketta juomaan.

No toivon vaan kovasti,että ei enää kauaa jatkuisi näin,että yössä heräillään se 5 kertaa. Olisi aika jo tämän mamman saada nukkua kunnolla. Ja tiedän,että päivälläkin voisin nukkua kun poika nukkuu, mutta enää ei edes väsytä ja tämä aika kun tuo ukkeli nukkuun niin on just oikeastaan ainutta aikaa milloin voin hyvin rauhassa lukea muiden postauksia ja omat tehdä (nykyään kun on nuo 2 blogia mulla niin vie entistäkin enemmän aikaa). J:llä on myös minussa niin paljon kestettävää kun olen tuon jatkuvan yöheräilyn takia joskus tosi kiukkuinen ja valitan ja äksyilen vaan sitten J:lle vaikka eihän se sen vika ole,että meidän poika on öisin vähän hankala. Harmittaa sitten itseä aina kun välillä tiuskii ja kiukkuaa toiselle, vaikka kuitenkin J auttaa minua ja ei minusta olis tähän jos olisin yksin..en pärjäis mitenkään jos J ei olis mun apuna. Joten kiitos kulta kun jaksat mua vaikka oon tälläne välillä! ..tiedän,että luet tämänkin postauksen.

 On meillä kuitenkin myös vähän aikaa sitten opittu kunnolla uusi taito ..nyt osaa Joelkin kunnolla kääntyä myös mahalta selälleen takaisin :) Nopsaa tuo minun pirpana vaan kasvaa ja kehittyy<3! Ja meillä kun on tuollanen kävelytuoli tai siis pojalla on niin on alkanu pikkuhiljaa jo hoksata miten silläkin pääsee eteenpäin siis ihan vähän vaan ainaa eteenpäin menee kun ei vielä tietenkään osaa kävellä, mutta ei tosiaan ole mikään tyhmä lapsi kun tietää miten päästä liikkeelle sillä.

siellä se nukkuu omassa sängyssään <3


Jospa joskus saan sitten kirjoitella hyvin nukutuista öistä (: