6. Pinnallisuus..Ennen meikkasin todellakin oikeastaan joka päivä ja ei käynyt mielessäkään,että lähtisin kauppaan ilman meikkejä ja mietin varmaan aamulla tunnnin,että mitäköhän voisin edes laittaa päälle. Ja aina,että enhän mä nyt näin voi mihinkään lähteä..hius törröttää tuolta, vitsit miten huonosti tuo luomiväri nyt on..hmm laittaskoha sittenki pidennykset..joo tuollaisia mun aamut suunnilleen oli. Ulkonäkö oli mulle tosi tärkeää ja aina piti näyttää hyvältä. No siitä on asiat aika paljon muuttunut..ei mulla todellakaan ole aikaa edes laittautua joka päivä enkä edes jaksa olla meikkaamassa aina ennen kauppaan lähtöä..en kyllä ihan hiukset sekaisin ja paskaisissa vaatteissa lähde, mutta siis en enää jaksa ajatelle mitä muut musta kelaa mä oon sen näkönen mikä oon ja pukeudun niin kuin tahon ihan sama mitä muut miettii. Ennen oli toisin.
7. Suurinmmaks osaks äitiys on muuttanut mua vaan parempaan suuntaan ja oon kasvanut paljon ihmisenä, mutta tulee siinä myös pakosti jotain muutakin kuin hyvää. Eli stressiä on joskus enemmän kuin ennen vaikka on ennenkin tullut stressattua (lähinnä kaikesta turhasta), mutta nyt on myös välillä liikaakin melkein kaikkea stressattavaa..edelleenkin kyllä turhaa, mutta silti. Tai ehkä ne asit mistä murehtii niin on vaan muuttunut. Ennen saattoin stressata siitä miltä näytän, mutta nyt miettii esim: riittääkö rahat aina kaikkeen, olenko nyt huono äiti jos en jaksa aamulla tehdä puuroa vaan annankin hedelmäsosetta, koska se on helpompaa/nopeampaa, millainenkohan meidän pojasta tulee..osaanko kasvattaa siitä hyvän ihmisen jolla on arvot kohdillaa ja joka kohtelee hyvin toisia ihmisiä, miten voin aina parhaani mukaan suojella omaa lastani ettei mitään pahaa tapahtuisi, koska minun sydän särkyisi? Tälläisiä asioita murehtii nykyään..no kai se kuuluu tuohon äitinä oloon,että stressaa ja huolehtii siitä onko hyvä äiti.
Noh siinäpä oli ne muutamat mitkä tuli mieleen. Parempaan suuntaan siis äitiys on ainakin minua muuttanut..arvot on erilaiset kuin ennen ja nauttii eri asoista kuin ennen. Ennen oli tärkeää,että viikonloppuna oli rahaa, että pääsee juhlimaan ja nyt odottaa,että saa viettää aikaa kahden rakkammain ihmisen kanssa viikonlopun. Aamulla en kuluta aikaa peilin edessä meikaten vaan olen onnellinen kun herätään ja poika on hyvällä tuulella ja hymyilee ja saan antaa toiselle ruokaa, vaikka se ei aina olekaan sitä puuroa :D
Yksinkertaisesti äitiys on parasta mitä minulle on ikinä tapahtunut( J olet myös rakas ja tärkeä!!) Ja minulla on ihana lapsi jota rakastan tosi tosi paljon ja Joelin kyyneeleet saa minullekin pahan mielen ja sydäntä särkee nähdä oman lapsen itkevän..ei tälläisiä tunteita ollut ennen kun olin äiti. Haluan omalle lapselle ihanan ja hyvän lapsuuden..minulla itselläni nimittäin lapsuus ei ollut mikään noh erityisen hyvä aina. Tahdon,että Joelilla on turvallinen ja hyvä olla ja niin hänellä onkin..vaikka aina mietin olenko hyvä äiti niin olen minä kyllä omalle lapselleni paras äiti ja J paras isä. Poika saa rakkautta ja hänestä pidetään huolta. En siis vaihtaisi senkuntiakaan pois..olen nyt onnellinen ja ehkä vielä joskus tulen taas äidiksi, mutta nyt kuitenkin nautin elämästä tuon yhden ihanan pirpanan kanssa<3!!
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti