Mä sain tuossa yksi päivä pyynnön,että voisin tehdä postausta minun tulevaisuuden suunnitelmista jne. Ja tosi hyvä idea, koska sellaista en ole vielä edes kirjoitellut. Hmm asiaa on niin paljon mielessä ja vaikea päättää mistä aloittaa(en tiedä oisko ollut helpompaa eka luonnoksiin vaan kirjoitella ajan kanssa, mutta tahdon kirjoittaa suoraan kaikki mitä päässä liikkuu..) En tiedä tuleeko tästä kunnon romaani, mutta jospa edes joku jaksaisi lukea.
No mä oon miettinyt lähiaikoina mun tai meidän tulevaisuutta aika paljonkin, mutta enimmäkseen omaa tulevaisuutta. Paljon olern kelaillu,että mitä sitä tekis. Olen ajatellut,että jos jatkais sitä koulua nytten tulevana syksynä, vaikka Joel onkin vasta yhden vuoden vanha ja pahalle tuntuu viedä toinen hoitoon ja ikävä tulee kun 24/7 oikeastaan pojan kanssa olen, mutta tuleeko sitten myöhemminkään enää lähdettyä vanhempana koulunpenkille istumaan? Minulla ei siis ole mitään ammattitutkintoa vielä ja jo olisi aika edes se yksi ja ensimmäinen saada! Eihän sinänsä kiire ole ja kerkeää vanhempankin, mutta minusta tuntuu,että tahdon mahdollisimman pian saada tuon koulun alta pois ja ehkäpä myöhemmin vois jos jaksaa niin käydä lisää koulua..ei sitä tiedä sen näkee sitten.
Jos oisin toiminut eritavalla niin olisin tällähetkellä jo lähihoitaja, mutta ei mennyt niin kuin ajattelin. Vähän siis taustatietoa..pääsin yläasteelta ja en hakenut silloin mihinkään, koska minun todistus oli oikeasti huono enkä tiennyt mihin hakea tai tiesin, mutta halusin parantaa numeroita joten kävin kymppiluokan. Paransin sitten kympillä joitakin numeroita ainakin ja oli sitten parempi keskiarvo vaikkei siltikään mikään kovin kummoinen, mutta hain lähihoitajaksi. Kesälomalla mietin,että no tuskinpa vaan pääsen ja sitten tylsistelen vaan kun kaikki kaveritkin menee kouluun. No sain kuitenkin ilokseni/yllätyksekseni kutsun pääsykokeisiin..ja pääsinkin opiskelemaan. Olin todella iloinen, koska olin haaveillut niin kauan kuin muistan siitä,että minusta tulisi lähihoitaja(taitaa kulkea vähän suvussa :D)
Aloitin opinnot hyvillä mielin ja kävin jonkun aikaa koulua ja oli kivaa ja sain kavereita, mutta jossain vaiheessa rupesi tökkimään ja päätin lopettaa koulun..se siitä sitten(nyt muuten hiukan kaduttaa!) No siinä meni vuosi ja jos useampikin enkä tehnyt mitään. Tykkäsin kauan vaan viettää sellaista elämää,että joka viikonloppu melkein juhlin eikä jaksanut kiinnostaa ajatus koulusta. Tapasin kuitenkin J:n ja no alussa ei meilläkään mennyt niin hyvin ja seurusteltiinkin yhden kerran hetken ja se loppui. Ja no uudestaan alettiin seurustelemaan sitten jonkun ajan päästä kun oltiin vaan hengattu yhdessä vaikkei seurusteltu. Ja J oikeastaan muutti mun elämän paljon paremmaks se teki musta hiukan rauhallisemman ja järkevämmän ihmisen. Ilman J:tä en tiedä millainen olisin ..varmaa joku teinipuli..:D hävettää myöntää,että asiat on ollut tosi paskasti joskus! No ei ole enää..ja 2012 hain sisustus ja verhoilualalle ja sitten muutamaan muuhunkin. Ja ei näkynyt kirjettä,että olisin kouluun päässyt..vitutti ja ajattelin,että en ikinä enää pääse mihinkään kouluun.
Jotenkin kuitenkin kesällä(joku viikko ennen koulun alkua) selvisikin,että minulla on sisustus ja verhoilualalla paikka! Olin taas innoissani ja onnellinen,että hei vitjat pääsen sittenkin kouluun. Tosi paljon se jännitti pitkän ajan päästä mennä ja mietin,että en kehtaa mennä, mutta onneksi on tuo ihana ukko joka kannusti mua menemään ja oli iloinen minun puolesta. No koulussa sain taas kivoja ja ihania kavereita ja oli hauskaa (jännittääkö päättykä tämä niinkuin tuo lähihoitaja koulu?? :D) ja viihdyin siellä ja halusinkin käydä koulun loppuun..tuli joulukuu ja ajattelin,että huh kohta loma enkä ole vielä luovuttanut. No joulukuussa selvisikin,että olen raskaana ja ihan aika alussa vasta, mutta jätin koulun samantien tauolle, vaikka olisi varmaan ehkä kannattanut jatkaa kauemmin, mutta en halunnut mitään stressiä ja jäin kotiin laiskottelemaan..en siis ole lopettanut koulua ja minulla edelleen siellä on paikka ..olen siis vaan tauolla hetken no kesä meni ja poika syntyi ja tässähän tämä elämä on pyörinyt nyt lapsen kanssa ja tosiaan olen aika paljon miettinyt mitä aion tehdä elämälläni.
Ja olen tullut siihen tulokseen,että tässä pikkuhiljaa lähi kuukausina soittelen sinne koululle ja kyselen miten tuo jatko jos syksyllä jatkaisin. Aion siis luultavasti syksyllä mennä takaisin kouluun ja hankkia sen hemmetin ammatin. Varmaa se ei vielä ole ja käynkö samaa koulua vai vaihdanko eri kaupunkiin, mutta luultavasti kuitenkin jatkan kuitenkin se on melko varmaa. Haluan ammatin enkä halua olla Joelille huono esimerkki. Olen itse aina teininä varsinkin ollut hyvin vaikea tapaus ja ei jaksanut koulu pahemmin kiinnostaa enkä lukenut kokeisiin tai yrittänyt edes kunnolla käydä koulua ja kaikki oli ihan sama. Tahdon siis,että meidän poika hoitaisi koulut hyvin ja opiskelisi itselleen hyvän ammatin enkä tarkoita,että pitäisi olla joku aivokirurgi,että olisin tyytyväinen :DKunhan ei vaan jää kotiin olemaan vaan käy koulua ja sais hyvän elämän ja pidemmällehän sitä pääsee elämässä jos on ne koulut käyty ja se ammatti. Se on vaan totuus,että ei sitä aina töitä saa jos ei ammattia ole.
Eli siis tulevaisuuden suunnitelmiin kuuluu tällähetkellä käydä se koulu loppuun ja saada sitten se ammattitutkinto. Sen pidemmälle en ole vielä ajatellut,että mitä sitten..koska pikkuhiljaa. Tietty tälläisiä perus juttuja toivon tulevaisuudelta ..esim: vielä lapsia yksi tai kaksi lisää,oma talo,työ,naimisiin J:n kanssa ja ,että oltais onnellisia aina yhdessä ja tälläistä ja luulenkin,että ollaan aina yhdessä, mutta nyt kerroin tuosta koulusuunnitelmasta kun se aika oleellisesti liittyy minun tulevaisuuteen!
Kiitos ja kumarrus jos jaksoit lukea.Ja jos tuli kysymyksiä mieleen niin kysy pois..pahoittelen mahdollisia kirjoitusvirheitä, koska en moneen otteeseen jaksanut tuota pitkää pätkää käydä läpi.
PS. voi ei tuli hirmu iloinen olo,että voisin vaikka heti huomanna mennä kouluun! Oonko hullu kun kaipaan koulua :D
.
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti