Minä itse olen aina ollut sellainen ihminen joka jännittää aina uusia tilanteita. Ja olen myös alussa hieman ujo kun on tutustuttava uusiin ihmisiin.
Joten pari päivää ennen koulun alkua aloin miettimään,että millaisiakohan ihmisiä siellä minun luokalla tulee olemaan, onko kaikki nuoria ja minä itse olen ainut "vanhus" . Tietysti myös mietti miten tulen juttuun muiden kanssa ja entäs jos ei synkkaa yhtään kenenkään kanssa niin minä sitten hengailen yksin..kauhea ajatus! No ensimmäisenä koulupäivänä ei vielä oikein kenestäkään saanut kunnollista kuvaa ihmisenä ja eka päivä oli muutenkin niin sekava, että ei siinä kauheasti kerennyt tuttavuutta tekemään. Kuitenkin aika äkkiä kaikki jutusteli kaikkien kanssa eikä tarvinnut minunkaan yksin peukaloida pyöritellä.
Uudet opiskelukaverit on kaikki huipputyyppejä. Ja nyt tuntuu kun olisi jo kauemminkin tunnettu. Tosin on muutama jonka kanssa ei niin paljoo ole jutskaillut ja on vaihtanut vaan muutamia sanoja, mutta kaikki tulee toimeen keskenään ja hyvä ilmapiiri meidän ryhmässä ja kaikki tukee ja auttaa toisiaan. Minulle esimerksi ainakin merkkaa paljon koulussa jo ne kaverit ja jos on muuten mälsä "ei huvita koko koulu" päivä niin kyllä sinne kouluun erilailla silti jaksaa vaan mennä kun on kavereita joiden näkemistä odottaa. Ja uskon kyllä, että tulee olemaan mukavat n. 2,5 vuotta .
Taas yksi asia mistä pitää olla onnellinen ja kiitollinen on kaverit/ystävät! Kaikilla ei ole valitettavasti aina kavereita, mutta minusta se on väärin ja jokaisella kyllä pitäisi olla edes se yksi kamu jonka kanssa puhua ja joka kuuntelee ja tietysti toistepäin myös. Minulla esimerksi oli kaverit vähissä, koska ne jotenkin pääsi lapsen saamisen takia vähentymään( asiasta tulossa postaus erikseen joku päivä) ja koulu minua ainakin piristi kun on nyt taas uusia ihania ihmisiä saanut tavata :) <3
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti