Elämää 1 vuotiaan kanssa

Hetki sitten muistelin haikeana niitä aikoja kun poika oli pieni ja jonkun muutaman kuukauden ikäinen vanha vain. Muistelin niitä ehkä siksi,että kaipasin pienen vauvan ihanaa tuoksua, kaipasin sitä pientä tuhisijaa siihen kainaloon.

Nykyään kun Joel on jo vuoden ikäinen niin onhan tässä meillä osittain ihan eri poitsu kun silloin. Uusia taitojakin on opittu valtavasti. Nykyään juostaan jo äitiä ja isiä karkuun nopsaa. Ja huomaa kyllä,että luonnettakin löytyy jo aikalailla nykypäivänä. Meillä ainakin osataan tosiaankin ilmaista jos joku ei menen ihan niin kuin itse tahtoisi. Ja voi sitä temperamentin määrää joinakin päivinä..huh huh, silloin kaipaa kyllä todenteolla sitä pientä ja rauhallista pikku miestä.

Enemmän saadaan tietysti myös perässä juosta ja vahtia ettei toinen telo itseään sohvalle kiivetessään. Ei siis kovinkaan paljon rauhallisia hetkiä ole meidän mökissä. Kaikki laatikot ja roskikset pitää penkoa moneen kertaan päivän aikana, käsi pitää uittaa pari kertaa vähintään vessanpöntössä(ja omat kirjatkin myös!), pakastin olisi myös kiva aina sulattaa..toisinsanoen tekemistä piisaa ihan eritavalla kun ennen.

Nukkuminen on onneksi ollut kauan jo eriluokkaa kun sillä muutaman kuukauden vanhalla pirpanalla ja yöt mennään yleensä yhdellä heräämisellä. Toki vielä voisi mennä kaikki yöt kokonaan omassa sängyssä, mutta ei se ole kauheasti häirinnyt vaikka toinen keskellä tuhiseekin..minulle uni maistuu hyvin jokatapauksessa nyt kun joudun heräämään aikaisin. Enää ei tarvitse itseään tuntea puolikuolleeksi vajaiden yöunien tähden.

Meidän ruoka on paljon kiinnostavampaa kun ne omat safkat ja lemmikkiä me ei tulla tarvitsemaan, koska meillä on jo poika joka kerjää meidänkin ruokia. Tietysti Joelkin saa myös syödä samaa ruokaa kuin mekin välillä, mutta joskus nyt vaan on ruokaa mikä ei niin hyvin pojalle sovellu..esim liian mausteiset ruoat ei käy.

No mutta jos tästä yhteenveto täytyisi saada niin..hektisempää on elämä ainakin nykyään kun poika on jo vanhempi ja se oma aika ja yhteiset rauhalliset hetken J:n kanssa on aika vähäisiä kun uniakaan ei enää niin paljoa päivälläkään nukuta, mutta helpompi on vaikka kyläilemään johonkin lähteä kun niitä unia ei enää tarvitse miettiä. Öö rahaa ei ehkä ihan niin paljoa mene kun korvikkeet on lopeteltu ja lehmän maito menee pojallakin ja välillä kun voi niitä samoja ruokia meidän kanssa mutustaa.Enemmän saa vahtimassa olla eikä hetkeksikään voi laskea silmistä, koska muuten on taas ilkeyksiä tekemässä.

Ihana on meidän taapero ja paljon osaa hienoja isojen lasten juttuja jo, mutta joskus ei haittaisi vaikka hetkeksi rauhottuisi. No kaipa se kuuluu olla näin nyt ja vielä useamman vuoden eteenpäinkin. Ja onneksi on olemassa mummot,että joskus ehkä isi ja äiti voisi harkita vapaa iltaa ja saataisiin ansaittua yhteistä laatuaikaa..vain me kaksi<3!