synnytyskertomus part 2!

Eilen jäin siihen kun pääsin osastolle, joten jatkan siitä.

Synnytystä ruvettiin käynnistämään melkeinpä heti kun pääsin osastolle. Ensiksi pääsin käyrille..sitten sain ensimmäisen prostaglandiini tabletin ja sainkin sitten vaan ruveta odottelemaan supistuksia. Supistuksia ei tullut ja aloin jo turhautumaan, koska olin varma ettei lääkkeet edes auta ja etten synnyttäisi vielä edes seuraavanakaan päivänä.

3h meni ja oli taas käyrien vuoro ennen kuin saisin seuraavat kaksi tablettia. Supistusten venailu oli hyvin tylsää ja vitutti, koska tiesin, että joudun vielä ainakin seuraavan yön olemaan yksin ilman J:tä.  Onneksi muru oli kuitenkin kanssani niin kauan kun sairaalassa sai olla eli klo 20:00 täytyi sitten lähteä. Supistukset mulla alkoi hieman ennen kuin J:n piti lähteä..ne ei ollut kovin kovia vielä, mutta tuntui kuitenkin hieman. Kun J:n oli aika lähteä multa tuli itku, koska en olisi millään tahtonut jäädä yksin ja tiesin, että yöstä voi tulla tukala.

Supparit alkoi kovenemaan kun J: lähti ja minulta tultiin kysymään tarvitsenko vielä niitä prostaglandiini tabletteja, mutta sanoin, että en todellakaan kun supparitkin on alkanut jo kohtalaisen kovasti koskemaan ja tahtoisin yöllä kuitenkin nukkua edes vähän. Minulle tuotiin särkylääke ja lämpötyyny, että olo helpottuisi vähän ja saisin nukuttua. Kello oli jotain kymmenen illalla ja nousin sängystä, että ottaisin vettä niin saisin lääkkeet alas. Kerkesin saamaan toisen puolikkaan lääkkeestä alas kun minulla meni yhtäkkiä vedet. Menin hetkeksi paniikkiin..vettä vaan valui ja se oli hieman punertavaa. 

Kun rauhoitun vähän niin soitin kiireellä J:lle ja kerroin, että mulla meni vedet. Se ois halunnu tulla sairaalle jo heti sillon, mutta sanoin, että se pyydetään sitten jos lapsi sattuiskin jo yöllä tulemaan. Painoin kutsunappia ja kätilö tuli paikalle ja kerroin, että vedet meni ja pian mulle tehtiin sisätutkimus ja yllätys eipä ollut mitään vieläkään tapahtunut. Supistukset olivat jo todella kovia ja itku tulikin välillä..sattui niin paljon ja ehkä itkin myös siksi, että olin yksin tai siis J ei ollut mun kanssa.

Sain jonkun kipulääkkeen joka pistettiin mahaan, että saisin unta noh eihän se mitään auttanut..kävin lämpimässä suihkussa eikä sekään auttanut. Kävin myös pari kertaa yöllä käyrillä katsottiin, että kaikki oli kunnossa ja olihan siellä. Jossain välin sain taas uuden piikin siihen masuun ja nukahtamislääkkeen ja nukuin niiden avulla huikean yhden tunnin! Aamuyöllä jossain välin(kellonajat ei muistissa) tehtiin sisätutkimus, mutta ei muuta kuin vain kaula hävinnyt ja edelleen vain sormelle auki. No olihan se edes jotain.

Aika mateli..klo 08:00 kulti tuli viimeinkin! Enää välillä supistusten väli oli minimissään vain puoliminuuttia..oloni oli välillä tosi kipeä ja olin tositosi väsynyt. Supistuksien aikana tuntui, että voisin oksentaa. Pääsin käyrille, mutta en kerennyt olemaan 20min kun käskin lopettaa ja tekemään sisätukimuksen, koska halusin tietää onko edistystä tapahtunut. Ja kyllä oli..olin nimittäin jo 4cm auki! Pääsin siis synnytyssaliin. Oli kauheaa ja tavallaan myös ihanaa tietää, että synnyttäisin sinä päivänä!

Salissa puudutusvalmistelut aloitettiin klo 11:17 ja  klo 11:55 epiduraali laitettiin tippumaan, sitten aloitettiin oksitosiinin tiputus. Epiduraali auttoin kestämään suppareita joten kuten ja sain välillä nukuttuakin. Klo 13:15 mulle tehtiin taas sisätutkimus ja olin 6cm auki! Supistukset oli taas kovia kun epiduraalin vaikutus oli heikentynyt..halusin vaan jo äkkiä synnyttämään, koska olin niin väsynyt ja kyllästynyt kauheisiin kipuihin. Klo 15:00 minulle tehtiin taas sisätutkimus, koska painontunne voimistui, mutta ei ollut vielä ponnistamisen tarvetta ja en ollut vielä silloin ihan töysin auki.  Klo 15: 55 täytyi jo alkaa ponnistamaan..koitin aluksi kyljellään ,mutta tuntui ettei siitä tule yhtään mitään. Ja ponnistamisen tarvetta ei ollut kovin usein  ja klo 16: 20 oksitosiinia nostetaan. Vaihdoin puoli-istuvaan asentoon  klo 16: 35 ja siitä oli kyllä todella paljon helpompi ponnistaa.

Aloin siis kunnolla ponnistamaan puoli-istuvassa asennossa silloin klo 16:20. Kipu oli aivan sietämätöntä, itkin vähän väliä ja tuntui, että repeän oikeasti ja todella pahasti! Voin kyllä oikeasti sanoa, että sattui ihan helvetisti ja halusin vaan, että poika syntyisi pian. Välillä tuntui, että voimat eivät vaan yksinkertaisesti riitä enkä saisi poikaa omin avuin ulos. Itkin ja huusin tosi kovaa eikä se oikein hengityskään aina meinannut onnistua, koska koski vaan niin paljon ettei voinut millään olla välillä karjumatta. Klo 16: 52 viimein poika syntyi maailmaan<3 Ja istukka syntyin klo 17:00 ongelmitta.

kuvassa 1vuorokauden ikäinen!

Kaikki kipu kyllä unohtui kun sain pojan heti syliini ja kipu/tuska, hiki, kyyneleet ja repeämät kaikki oli kyllä sen arvoista..palkinto oli kaikkein ihanin<3!! Poika oli siis terve ja painoi syntymähetkellä 3600g ja pisteitä 9/9 ! Vaikka kipu oli kauheaa se päivä oli elämäni parhaimpia ja ikimuistoisimpia! Synnytyksestä jäi ihan hyvä fiilis. Olisi voinut jäädä parempikin, mutta kun en heti päässyt viettämään aikaa poikani kanssa vaan jouduin leikkaussaliin tikattavaksi, koska repesin sen verran..kuitenkin olen jo nyt hyvässä kunnossa ja huomenna synnytyksestä on kaksi viikkoa :)