Nyt on jo menossa rv 38+4 ja luulin joskus, että huoli siitä onko lapsella kaikki hyvin loppuu melkeinpä kokonaan siihen, että kun on ylitetty rajapyykki milloin riski saada keskenmeno pienenee. Ei kuitenkaan mene niin tänäänkin itkin, koska meidän poika on kasvussa pari viikkoa jäljessä, mutta siis ei mitenkään hälyttävän paljoa kuitenkaan, koska mitään asialle ei tehty vaan kontrolliaika vaan varattiin ja kuitenkin kaikki virtauksetkin oli kunnossa. Ja tiedän, että meidän murunen on hyvässä kunnossa, koska liikkuukin tosi ahkerasti massussa tälläkin hetkellä hirmuset bileet menossa :D Ihan tekee potkut välillä kipeää. Kai se vaan on normaalia olla aina omasta lapsesta huolissaan vähän turhankin takia ja eihän se siihen lopu kun lapsi maailmaan saapuu vaan saa sitä olla aina huolissaan lapsesta.
Kuitenkin on mulla ollut ihan kivaakin en siis kuitenkaan koko aikaa ole itku silmässä ja stressaa vaan kaikesta. On niin mahtavaa ja mukavaa ja ihanaa ja ihan kaikkea kun ei tarvitse yksin olla kotona kun kultakin on lomalla!<3 Aina sitä jaksaa hehkuttaa, mutta odotin sitä kauan, että J jää lomalle ja on sitten mun kanssa kotona. Eilen se ihana teki illalla tositosi hyviä perunarieskoja nam ja tänään me yhdessä tehtiin pullia ja nekin oli kyllä tosi hyviä niitä tuli kyllä vähän liikaa vaan :D Saa nähä joudunko minä syömään itse suurimman osan kun tuo murunen on treenaillut niin eipä se ihan älyttömästi taida haluta herkkuja mussuttaa no minä sitten siitäkin edestä! Sekin tosin muuttuu kunhan poika tulee maailmaan niin alkaa ankara lahduttaminen siis kaikkissa järjen rajoissa toki. Huomenna me mennään käymään kaupungissa ja minä ainakin tahdon käydä kirpputoreilemassa jos löytyisi itselle jotain ja H&M:llä pitää varmaan piipahtaa myös.
On oikeasti vaikeaa edes tajuta, että raskaus on näin pitkällä ja poika voi syntyä ihan milloin vain!! Tosi hurjaa kun sitä ajattelee. Tosin en usko, että on ennen kuun loppua tulee kun ei vielä kuitenkaan ole mitään merkkejäkää ilmassa ollut, että olisi tulossa. Eilen tosin koski hieman kipeästi alamahaan ja selkään, mutta kuitenkin vielä niin, että kipua sieti ja se meni suhkot nopeasti ohi, mutta ehkäpä jotain pientä edistystä taas olisi tapahtunut kun ensi viikolla varmaan Kuopiossa tarkistaa..toivoa voi! :)
Siinäpä on nyt mietteetkin tänne kerrottu ja perjantaina varmaan viimestään palailen taas tänne kirjottamaan jos olen jotain kivaa löytänyt kaupungista sitten itselleni( ja apua miten maltan olla hamstraamatta pojalle kaikkea! :D siitä tulee haasteellista) ja sellaista.
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti