isän tärkeys

Rupesin miettimään,että miten tärkeitä nuo isät oikein onkaan. Henkilökohtaisesti itse en ainakaan pärjäis kovinkaan hyvin ilman J:tä. J on mulle ihan korvaamaton apua kun meillä on tuo poika ja tietysti muutenkin, vaikka nyt lasta ei olisikaan, mutta siis nyt puhun,että on niiiiiin tärkeää kun on tuo isi apuna aina. En tarkoita ettenkö osais hoitaa mitenkään lasta..osaan vaihtaa vaipat,osaan syöttää jne. Rankkaa siis olisi yksin hoitaa lasta päivät ja yöt jos ei olisi ketään apuna ja voisin olla henkisesti aika loppu JOS olisin yksin.  Onhan J päivät töissä (ja se on pakollista) , mutta illalla aina on apuna tietysti ja yöllä. En silti mitenkään sano,että yhäidit ei ihan yhtähyvin voisi just yksinkin pärjätä, koska varmasti pärjääkin,mutta itse en varmaan pärjäisi ja olen kyllä kiitollinen,että on isä menossa mukana. Ja niinhän se toki kuulukin olla jos yhdessä on lapsi haluttu :D

Ja onhan se lapselle tärkeää myös,että on molemmat vanhemmat. Tai taas ainakin minä ITSE nytten ajattelen,että minusta olisi ollut ihan kiva jos minunkin elämässäni olisi menossa mukana ollut myös isä. No näin ei vaan ollut. Eihän sitä pentuna ajatellut mitenkään niinkuin nyt ,että mieluummin olisi ollut koko perhe yhdessä eikä tarviis aina ns. "vierailla" välillä siellä iskän luona. Ja juurikaan en ole ollut isän kanssa nytten tässä vanhemmalla iällä tekemisissä..välillä puhuttu, mutta ei muuten. Onneksi minulla on kuitenkin äiti jonka kanssa on välit kunnosssa ja on se toinen vanhempi edes. Onhan mulla ollut aina isäpuoli tai melkein koko elämäni, mutta eihän se mitenkään omasta mielestä ainakaan ole sama asia kuin se oma isä olisi. No on siinä kyllä yksi hyväpuoli siinä isäpuolessa..olen nimittäin ainakin saanut kaksi ihanaa pikkusisarusta.<3! Ja ne on minulle tärkeitä ja vaikka on eri isät niin pidän niitä kyllä ihan oikeina siskona ja veljenä.

Taas tälläsiä tiistain syvällisiä pohdintoja. Ja pointtina varmaan tässä oli se,että olen tositosi onnellinen,että meidän perheellä asiat on hyvin ja me kaikki kolme ollaan oikea perhe. Ja Joelia ei tarvitse pompotella vieraillu kerran tai kaksi kuussa toisen vanhemman luokse. Vaan me molemmat ollaan aina(voin sanoa melko varmasti,että AINA!!) meidän pojan tukena ja turvana eikä tarvitse olla erossa kummastakaan.

mutta tälläistä tänään. Ja en ole sitten sanonut,että on vaan yksi oikeanlainen perhe tai yksi tapa mikä on oikea vaan puhuin siitä omasta mielipiteestä. Ja siis toivon,että kukaan ei saanut mitään vääränlaista kuvaa ja en ole loukannut ketään (:

Ihanaa tiistaipäivää kaikille!